FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

lauantai 20. elokuuta 2011

kalastusta purjelaiwalta

http://www.vivanyhdistys.com/




ma 15. elokuuta pakkauduin muiden (Annika, Hanna, Lare ja Tero) Jäkestä lähtijöiden autoon mukaan kohti Kotkaa jossa M/aux VIVAN, puinen, kaksimastoinen apukonein varustettu kaljaasi odotti matkustajiaan nousemaan laiwaan yhexän pintaan kohti torstaina 18.elokuuta n. klo 17 lähtöpaikkaan Kotkaan päättywälle purjehdus retkelle Suomenlahdella Kotkan/Haminan edustan saaristossa. Nopeesti meni matka ku rallikuski Hanna oli puikoissa ja meitsi nukku luottawaisin mielin lähes koko matkan. Ja hups, hetkesä perillä.































 
Kaikkiaan mukaan lähti 22 matkustajaa + 3 laiwan wakituista miehistön jäseniä Sepe kapu, Emmi ja Mikko laiwatyttö/-poika. No meistä matkustajista muodostettiin kyllä osa miehistöä, 3 ryhmää, joten ei se mikään ihan löhölaiwailu ollut. 1. ryhmä huolehti keulapurjeista, 2. ryhmä isopurjeesta ja 3. ryhmä johon meitsi kuului, mesaanipurjeesta.



Wahtiwuorot ympäri woorokauden. Kolmosen woorot 08:00 - 12:00 ja 20:00 - 24:00. Wahtiwuoron jälkeen oli "täys" wapaus lepoon seuraawat neljä tuntii ellei purjeita reiwailtu. Ehti ottaa tirsat jos tuntu siltä. Wahtiwooron aikana ilmotettiin ajan kuluminen laiwakelloo kilauttamalla.

Tunti kax kilausta ja kulunu puol tuntii juksi kilaus. Elikkä wooron lopussa neljä x kax kilausta. Wooron alussa siis eka kilautus yx x.

Kapteeni Sepe laittoi meitit ennen lähtöä jo satamassa kuiwaharjoitteluun ennen merelle lähtöä. No siinä jotenkuten wetästiin purjeet ylös ja alas ja sit lähettiin moottorilla ajelulle. Jossain waiheessa nostettiin "oikeesti"  purjeet ja lähettiin wiilettään ihan hywää wauhtia. Kesti wissiin 15 mintsaa toi eka oikee nosto. Noei kowin kauaa wiiletetty purjeiden awulla ku kapu käski laskeen purjeet. Tuuli ihan liian kowa 12 m/s. No laskussakii meni wissiin ainakin se 15 mintsaa. Jälkeenpäin Sepe sano et oli ihan liian kowa tulikaste ekakertalaisille toi noin kowa tuuli. No eipähän laiwa kaatunu. Runkoon tuli jotain pientä feeluu. Mut se ei ollu meitin wika.







Enmpä muista nostettinko ja laskettiinko enää purjeita
















mut rantauduttiin jonnekkii saaren kupeeseen kuuwentoista maissa. Maihinnoususilta paikalleen,

laiwan oma sauna lämpeen
























ja ylöskiipeemistikkaat uimareille paikalleen.

Kahwia, pullaa, kaakkua, kexejä koko aikasti tarjolla, myös purjehteillessa.



Kunnon ruokaakii tietty syötiin päiwäsaikaan ja rantautumisten jälkeen illalla grilliherkkujen wuoro. Aamiainen ennen lähtöä seilaamaan, Siinä päiwärytmi.


















Rantautumisen yhteydessä lewitettiin koko laiwan kannen peittäwä sadekatos jonka alla pysty ihan    hywin seisomaan ja käwelemään katoxen estämättä. Monet nukkuiwat makuupusseissa öön kannella.



Ja jotku riippukeinusa/-matosa, ihan miten kekäkii haluaa sanowa. Meitsilläkii oli mahollisuus wika öö keinutella waan jäipä tekemättä. Aakella oli kax keinutinta maukana ja toinen olis ollu wikan öön wapaana ja mulle tarjottuna waan jäipä tekemättä . Ehkäpä harmi. En tiiä, Enkä sure. Mukawaa oli muutenkii.


Ja aamulla katos kasaan. Tosta esteettömästä käwelystä alakerrassa, se waati nöyrtymistä. Eikä meinannu onnnaa meitsiltä, unohti ainaskii neljästi nöyrtyy (=kumartuu) tullessaan ruokailu-/oleskelu-/nukkumatilaan, siinä ku oli iha tahallaan madallettu kohta. Komeet  patit ottasa ku kumahti oikeen wauhdilla. Ei pystyny lippista pistään puupään soojax. Iha oikein. Mitäs en oppinu kerrasta.



Ekalla rantautumispaikalla käwin wakoilemassa mahdolliseja lirkkirantoja ja niitä oli jonkin matkan päästä laiwasta kummallakin puolen. Luonto oli kans iha wertaansa wailla.


















Siinä wahtiwuoroni loppumista ootellessa Laren kanssa pilkittiin laiwan reunan wierestä särkee, pasurii ja pientä appoo. Ei suurta innostusta ollu kaloilla.














Karkuun päässeen silmienwäli

















Pari kawerii käwäs onkimasssa rantakallioilta, heilläkään ei suurta menestystä. Illan mittaan wälkkyi taiwaalla elosalamoita ilman jyrinää, ilman sateita. No sit ku tuli meitsin aika lähtee lirkkiin käwelin kiertäen korkeat rantakalliot puolen kilsan päässä olewalle kiwikkorannalle. Waan tuli tosi nopee wilkasu ku rupes räiskimään ja sataan niinku ensin tihkumalla ja sit tietty enempi. Eiku takas laiwalle, ei nähny weden pinnan rikkoutuessa yhtikäs mitään kaloja. No sen öön salamoi ja satoi ihan kunnolla.

Aamulla aamiainen (kuten muinakin aamuina) ennen seilaamaan lähtöö. Purjeita nosteltiin ja laskettiin tilanteeen mukaan. Siinä päiwä meni kannella maisemeja tsiikaillen  tai sisätiloissa oleskellen hereillä tai horteessa.




Seilatessa oli reelinkillä istuminen kölin alta wedon uhalla kielletty. No muutaman x:n kapu megaffoonilla töräytti perse pois käskyn.








Kunnon kuhmun sain kun kapu Sepe kuulutti ollessani alhaalla lepäilemäsä et nyt tuu Wesa kannelle, mennään riittäwän lähelle sitä kalasääsken pesää et saat kuwan siitä ja ehkä böödistäkii. No pitkä putki äkkiä kameraan ja lähöx ja PAM, otsa aiemmin mainittuun ansaan, hywä et taju ei lähteny. Selwiydyin kuitennii kannella ja räpsäilin kuweja. Kiitoxet Sepelle. Oltiin edellisen iltana juteltu asiasta, hän kun tuns seudun ja pesän sijainnin.





Myöhemmin päiwällä käwästiiin yhessä saaressa jossa oli kiska ja kauppa. Onnex kapu ootti sen werta et kauppa aukes n. klo 14:00 ku kiskast ei saanu kaikkee tarwittawaa. Hereillä ollessa läppä lens kiitettäwästi (joidenkin) seilaajien kesken, Hywä fiilinki warsinkin ku hiukka tutustu muuhun porukkaan. Eihän kaikki meistä oo herwottomeja läppäkoneita, jotkut aika hiljaseja kuten meitsi. Täytyy huomioda ja kunnioittaa sitä. Woi ku osaiskii riittäwästi, siis meikaläinen. No tuli sit taas aika rantautua, tällä kertaa johonkii pieneen wieraswenelaituriin, tai oli niit kai kolme siin paikkaa. Salakkaa wilis pinnassa aiwan kamalasti, Ajatus niitä saalistaweista apoista tai waikka kuheista kutkutti. Mut saalislistaan weneestä tai laiturilta ei tullu muuta lisää ku kiiske. Käwin taas wakoilemassa  rantoja ja nyt oli  lupaawan tuntusta monta sataa metriå. Mut tuuli ihan liikaa. Elättelin toiwetta et ööx tyyntyis.



No iltagrillauxen jälkeen ku olin wiel saanu muulta ryhmältä täytellisen wapautuxen wahtiwoorosta sinä iltana päästäxeni lirkkimään lähettiin Laren kans tarkasteleen tilannetta. Tuuli oli wieläkin aika nawakka. Löyty tuulensuojaaki, mut siel oli waan pinta-/wäliwedessä uiwaa kalanpoikasta. Yhen isomman koukutin. Ehkäpä mutu ?.



Pohjassa ei näkyny tokoista minkäänlaista hawaintoja. Lareki kyl warmaan osas kattoo oikeella tawalla ku oli just nostellu niitä pienejä kivennooliaisiikiii ku wanha tekijä. Ja sit se tuttu juttu mitä ei siis pitäis enää missään nimesä tehä. Menin liian sywälle ja wuorelliset saappat hörppäs wettä ja sisällä olewat pakxut olohousut kastu. Kax päiwää kuiwateltiin. Kuei siis nii sywällä ei oo niitä tokkoja ja muita saalislistan kohteita. Koskahan ma opin. Mut sit taas tuuli koweni ja pientä tihkuu rupes tuleen taiwaalta. Siispä laiwaan. Woi woi.

No aamulla taas wiien kuuen tietämillä wääntäytyminen sisätilojen nukkumapaikkojen yläritsillä



(warasin heti ekana omani ennen ku muut kerkes tosi itsekkäästi kuten meitsillä on tapana) alas ja katsastamaan wisujen aamusööntihalukkuutta. Ei ihmeitä. Appoo, särkee, pasurii, eikä paljoo.

Päiwällä käwästiin Klamilassa tyhjentämässä sankkitankki ja ottamassa lisää juomakelposta wettä. Ja etittiin kaupaa kahenkin ryhmän woimin. Ei löywetty. Molemmat ryhmät eri reittejä pitkin ja lopetetiin liian aikasin käwelymme. No laiwatyttö Emmi haki sit tarwitsewille lisää tupakkia.



Hän ties mis kauppa oli. Ja sit taas seilailtiin jossain.




































Kapu warmaan ties missä mut tais ollakii ainoo. Illalla taas parkkiin ja tällä parkilla rupeskii illalla löytyyn kaljaasin weerestä ihan kunnon kokosta appoo.



Onnex oma kesän enkkakii nous kolomen metrin ilmamatkasta huolimatta kannelle, 32 cm pitkä appo.

Pikkasen jäniitti et putooko. 0,12 kuitu jo jonkin werran pureutui kätöseeni nostossa. Punnitusta ei tehty. Ei ollu "riittäwän" ISO. Kapu = Sepe, Emmi, Mikko, Aake ja Hannukii kokeili onneaan.



Jokainen tais saaha apponsa tai pari/muutaman. Siinä sit wahtiwooro loppuun ja woorokauwen waihtuessa tutumaan ja wähä ennen aamukuutta taas kokeilemaan aamusyöntihalukkuutta. Waan isot oliwat pois uineet. Harmi.
Halukkaille oli opastettu maisemakierros aamupäiwän aikana. Kipeetä särkewää wasenta nilkkaani tekosyynä käyttäen jäin botskiin ja wetäsin upeet tirsat.








Keli oli sen werta kowa et ku jatkettiin matkaa puoliltapäiwin ajeltiin koneella Kotkaan ja kotimatka autolla Jäkeen alkoi, Saunaan ja nukkumaan. Liewähköö uniwelkaa kuittaamaan. Ihana tunne.

Lahjattomuuteni estää minua kirjoittaen wälittämään muille kaikkea sitä mitä näiden neljän päiwän aikana tapahtui. Se waan pitäis itse kokea. Hieno oli reissu waik sääolot ei ihan parhaat olleet. Ja hywä fiilinki kuten aiemmin totesin. Uuwestaan lähtisin milloin waan (siis kesäaikaan). Et semmottii täl x:aa.

Mut iha pakko wiel laittaa tähän kaljaasin ohjaamosta (=F1) muutameja kuweja. Muutakii ku ruori.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti