nakerias VI

18:44 jälleen kotirannikolla

lauwantaina 20.82011 olin jo etukäteen päättänyt lähteä ehkäpä wiimoisen kerran tänä woonna yrittään koukuttamaan nakeriasta kotowesiltä Tuusulanmeren Rantapuiston rannikolta. Mukaan oliwat alustawasti lupautuneet myös Antti ja Sampsa. Olikin kulunut tosi pitkä aika ku wiimex siellä kalastelin. Iha liaa pitkä. Pitkähköltä tuntu odotus ku ei kauheen aikasin wiittiny mennä muutakaan kalaa pyydystään ku koko ööx oli tarkotus jäädä. Karppi ja suutari myös iha mahdolliseja saaleita.

Eihän siinä muuta ku pyynnöt weteen ku pääsiin hotspottiin ja istuskelemaan wisuja ja kawereita oottaan josko heillä olis mukana waik unohtamani haawi ja et wahtaawat kamixejani ku käwäsen Shellillä ostamas purtawaa ku jo ostetut oli edelleen kämpilläni jääkaappiin unohtuneena. Onnex neljä purnukkaa matoja muistin ottaa messiin. Aattelin kuitenkii säästää ne wisuille.

Heti ekax tuli pannuappo ja aattelin et no nythän tää luistaa hjuwin. Sit saiki taas ootella, särkeä. No ei se mitään, tunteja jälelä waik kuinka monta.

19:18

20:26

20:29

20:30

No Antti sieltä ekax tuli paikalle ja kohta Sampsa weljensä Veijon kanssa. Kohta oli wapawiidakko walmiina. Pintaonkee ja pohjaonkee. Muut paiti meitsi taisiwat ekax onkii sööttikaloja paloteltawax nakeriaalle.

Salakkaa ja särkee kyl tuli porukalle mut sit ku se laji unohettiin ja pelisä oli waan kohteena nakerias/karppi/suutari ni tuli kyl siis hiljasin reissu tänä kesänä mitä oon Tuusulanmeren rannikolla samassa kohtaa ollu. Matoja kulu kyl iha himosti mut täräyxet mitkä heilautti walopäähälykilikelloo oli tosi waisuja.

Sitä samaa sielt sit jonku werran tuli mitä ennenkii, lahnaa, pasurii ja sorvaa, pientä kaikki.

Häirikköpasuri klo 22:02. Syöttinä olleita kalanpaloja käytiin kans huomaamatta jyrsimässä. Rawustuxesta tietäwä Veijo kerto rapumerrassa syöttikalojen näyttäwän ihan samoilta rapujen nakerrettua niitä. Ja rapujahan Tuusulanmeressä on. Täytynee lainata wirmasta pari mertaa ja pistää rapukekkerit pystyyn.







Siinä sitä waan sit ooteltiin et jotain järisyttäwää tapahtus ja turistiin jotain kalastuxesta ja wissiin jostain muustakin. Kait siin aina wälillä joku jonku särkikalan sai rantaututtuakii.



Meitsi tuttuun tapaansa sai tehtyä taas selkeästi muusta alueesta ja porukasta erottuwan waltauxen alussa niin siististi paketissa olleista kamoistaan. Se on taito jota en oo muilla kawereillani huomannu olewan. No jospa he oppiwat jos waan wiitsiwät kanssani käwästä joxus kalailemassa.

Hyttysejä onnex oli tosi wähä mut muuten se hiljaiselo ei oikein ollu ehkä kaikkein parasta mitä kalakeikaikalta wois ootella. Mut jokainenhan sen tietää et näilt ei woi siis mitenkään wälttyä. Mut ei ne wisut sinne kotisohwallekkaa tuu, kyl se pitää wetten äärelle wääntäytyy jos jotain haluu koukuttaa. Niinku Antti, sorvan.

Pyydän anteexi kuwan suuntaa mut tää loki ei waa suostu laittaan sitä pystyasentoon. Kääntäkää, wääntäkää päätänne tai sit ette.

Matosyötit oli syytä kilauxejen jälkeen kyl tarkistaa ettei pelkällä koukulla yrittäny turhaan. Joskus Tuusulanmerellä käy kyl niinkii et pitkä hiljaiselo woi tarkottaa jonkun makoilewan tyytywäisenä syötit sisuxissaan liikkumatta paikallaan. Silloin ei kyl muuta saalista tarwi ootella.

Ihka eläwä oli , ei pelkkä kelatessa tarttunu tyhjä kuori. Koukku melko sywälle imastuna. Ei oo meitsille muuten eka x. Nikulan weljexet sai hiljaiselosta tarpeexeen jotakuinki (wissiin) aamukolmen aikaan. Heti Sampsan ja Veijon lähettyä sain saaliixeni ylläri, ylläri pasurin. Pitihän se heti soittaa Sampsalle et ny se söönti alko mut ei se saanu heitä palaamaan rantsuun. Tais jommalla kummalla olla päiwällä jotain ennalta sowittua tapahtumaa.

Antin kans jatkettiin ja se kannatti.

Siinä tyytywäinen kalamies hymyilee pikkasen ennen puol neljää syötistä tarpeex kiinnostunu suutarik kätösissään. No taas piti Sampsalle ilmotta, mut textarilla. Kiusa se o "pienikii" suutari :-). Wai mitä ?No meillähän molemmilla oli unohtunu haawit himaan mut Antti ammattimiehen ottein wäsytteli kalansopiwasti niin raukeex et meitsillä oli rantakiweltä helppo homma ujuttaa koetinsormi appoawoimeensuutarin suuhun ja sit waan peukalon kans yhteistyössä tiukalla otteella nostaa upee kala maihin.

On se waan upee. Gratulixet Antti

Matojakii oli wissiin yhteensä seittemästä mukana olleesta lootasta wähä jälelä, ni päätettiin jatkaa hamaan loppuun saakka. Yx hywä tärppi Antilla wielä oli mut ei tarttunu. Meitsinkii walotikkukohoja ulpukkamaton reunassa wietiin hywää wauhtia, waan ku ei ni ei, ei tarttunu, mitä pasureita sit oliwattenkii. No puol kuuwen maissa oli syötit loppu. Siitä oli hywä tehdä päätös pistää kamixet kantokuntoon ja suunnata kumpikin kotojamme kohti. Meitsi pienille aamuunosille ja Antti Jedun = Duracell ;-) kans kattoon aamun lastenohjelmeja. Et semmost taas sillä x:aa. Nou nakerias.