terweisejä Lempäälästä

ja kirjoitanko mistä muualta. Noen sentään. Luwan (muun kuin kalastusluwan) kanssa wietimme Markun (-mm-) kanssa äitienpäiwän 2011 loistavassa kelissä ulkosallla kalastellen. Ei palellut. Aamulla karawaani starttasi Kerawalta seitsemän aikaan koukaten Jäken kautta poimien meitsin mukaan. Yhexän aikaan oltiin perilla Lempäälän Nesteellä lupeja ostamassa ja hörpättiin kahweet. Siitä sitten enstex Herralankoskelle, lähinnä sulkavaa yrittämään.

Warusteena sulkavametsästyxen ammattilaisen antaman winkin mukaan niin pienejä mutu-leechejä kun waa löytyy. No niitä heiteltiin siiman päähän sidottuna joka ikiseen poukamaan ja paikkaan jossa waan sulkavan woi kuwitella wiettäwän aikaansa. Mut ei, nou sulkava, meitsillä mustalla ja walkoisella liitsillä (=leech) muutameja ahweneja, pisin 23 cm.

Markku jäi ilman tärppejä. Yhden liitsin koukku tosin poikkes irrotuxesssa kun Markku tartutti puun. Hywä laatu. Liitseily loppu ku oma walkoinen tarttui ja jäi puuhun. Päätimme waihtaa paikkaa.

Talwella saatujen winkkejen paikat käytiin mato-onkintaa warten katsastamassa, ekassa ei keppien kanssa pystynyt melskaamaan ja toisesta eli wenesatamasta tuli särkejä, ja pieniä, ja riittäwästi. Tais Markku saada ahwenankii. Wai olix se möyhemmästä metskaamispaikasta. No sou wot, sai kuitenkii, affenan, Lempäälästä.










Wuorossa sen jälkeen tawoitteena toutain Kuokkalankoskesta. Aloitettiin kosken alaosasta. Takuuwarma sininen lottolippa sai kyytiä.

Mut waan heitettynä ja takas kelattuna. Ei antanu toutaimet wauhtia. Edes wiime syxynä tuttuja läiskähdyxejä ei kuulunut yhtäkään. No yhen lottolipan onnistuin jättämään puuhun. Puufriikki.

Ja etittiin siinä hywin pieni hetki jossain waiheessa meitsin nynnyyki, löyty ku  -mm- soitti siihen. Olin jättänyt auton katolle. Kameraa etittiinkii sitjo wähä kauemmin lyhyen paikanwaihdon jälkeen. Löytyi takin hihasta. Ou jee. Hjuwa ma

Oli hetken kiirekin meitsillä kun Markku siirtyi näköetäisyyden ulkopuolelle ja hetken kuluttua kuulin "Wesa ...???... kala???...". No haawi käteen ja juoksux kivikkoista ja pusikkoista koskenrantaa pitkin.

Mitää kalaa siiman pääsä ollu. Särkikaloja paistattelemassa päiwää matalassa ja ehkä lämpimässä poukamassa.

Niistä ilmoitti, hitsiläinen. Ainakii sorvaa, pientä toutainta tuskin. Mut lippa ei kiinnostanut ja paikka mato-ongikieltoalueella.

Päätettiin siirtyä kosken keskiosalle yrittelemään. Ennen siirtymistä auton wierestä olewesta pienestä wenewalkamasta ongittiin madolla parit särjet.

Keskiosassa aikamme heiteltyämme totesimme lämpimän ilman tehneen tehtäwänsä ja wieneet jo puhdin pois "EI enää kaxkymppisiltä". No olihan siinä jo kahexixen tuntii yritelty. Eli sulkavaa ja toutainta ei tullut tällä reisulla. Tämä selwennyxexy sekawasta sepustuxesta.



Meitsin kamojen "siisti"
pakkaus kotomatkalle ;-)





maissihauki 7.5 Tuusulanmeri

no ainaskii melkein. Aamusella kun awailin simmujani tiesin, että meren rantaan tie wie.



HUILIN OJA

Oli nimittäin hienon näkönen keli. No jossain waiheessa kamat kantoon ja pöyräillen Tuusulanmeren rantsuun tuttuun paikkaan ja ekax pari wapaa karppipyyntöwirityxeen ja sit yx wapa matosyötillä enenmpi järwen puolella ISOn lahnan toiwossa. Sit perse penkkiin ja hiilariwapa käteen, maissia koukkuun syötix ja odottelemaan kohon tapahtumeja.

No ekana helisteli matopohjistsydeemi ja lopulta muutaman hälärin jälkeen sielt tuli taas (niinku wiime kesänäkii) semmonen tasan täysin walko- ja läpikuultawaewänen särki.

Ei hitustakaan häiwähdystäkään punaista, paitti silmissä hiukan. Kohotsydeemillä tuli muutameja  särkejä ja yx pasuri.

Siinä toolissa istuessa wasempaan eli järwenpuoleiseen korwaani kantautui parinkymmenen metrin päähän asettamistani karppipyydöistä kelalta purkautuwan siiman aiheuttamaa puolan pärinää. Kesti wain hetken, mutta kun katsoin wapoja ei mitään epänormaalia liikehdintää. No pakko oli kuitenki nousta ja lähteä katsomaan lähempää tarkemmin. No toisen siima oli löysällä luokilla ja tuumasin et joku ainakin käwässy. Warowainen wawan haltuunotto, wastanykäsy ja JESS. Siellä oli joku, äkkiä jarrua tiukemmalle. Toiwo kesän ekasta karpista oli korkealla. Hetken päästä tuumailin et jumantsuka ei näin pienen tuntusta karppia kyl tääl meres oo, suutarikii pistää hanttiin ihan eri tawalla. No s(h)it näin pitkän (wajaa metri) kapeahkon wihertäwän selän, hauki. Haawikii oli tarkotuxella kotona ku fillarilla kaikkeja warustuxeja hankala kuskata, niinpä sitten wäsyttelin sen mitä wäsyttelin ja wauhdilla liu´utin kawerin wielä matalan ruohikon päältä maihin. 74 cm ja 1,85 kg

Ottaessani koukkua pois jostain sywältä tuli nykäisyn mukana jo osittain sulanut pikkuruine ahwen joka oli tartuttanut ittensä mahasta maissisyötin koukunkärkeen. Siihen affenaan se hauki sit oli napannu. Mysteeri selwisi. Hauki EI ole perso maissille. Oli waan jäänu rauhassa sulattelemaan saalista paikalleen. Ei kyl montaa metrii wetässy siimaa. Laiska paska.

Käpylän Jarikin tuli sitten paikalle aamun kierroxeltaan ja siinä yhessä onkiskeltiin ja saatiin molemmat sorvasta tän wuoden uudet lajipisteet.

Ei ollu kummosta syöntiä. Siispä kaikki loppuu aikanaan, kamat kasaan ja muihin touhuihin, Ainaskii hetkex. Kuweja lisään joskus, josseny ketää kiinnostaa.No itteeni ainaskii.

KBIM 40,68. SEN KUNNIAX
WIRWOITTAWAA FANTAA

aaftö wöök, KBIM 28,65 -> 33,88, 5.5.11

torstaina 5.5.11 olimme kalakawerini -mm- ja meitsi (taí siis jo aiemmin) päättäneet lähteä sään salliessa töipäiwän jälkeen suoraan töipaikalta tsiikailemaan mitä Helsingin wedet tarjoilewat. Tietyt merkit oliwat mielessä. Eli aamulla "kewyehköt" warustuxet mukaan junamatkalle kotoa töipaikalle ja sit töitten jälkeen lähdettiin Markun kanssa jo hieman ennalta suunnitellulle kierroxellemme hänen autollansa.

Ensin matka suuntautui Kyläsaaren rantamille, Verkkosaaren venesataman tienoille. -mm- oli saanut winkin vimpa-merkkisen särkikalan esiintymisestä siellä aiwan lähiaikoina jonkin sortin mäskäyxen ansiosta. Winkki tuli luwanostomatkalla
Meri-Info
Kalastusluvat
Viikintie 1

00560, Helsinki

nimisestä paikasta.
http://www.kalaan.fi/palvelut/5157/Meri-Info.html

No vimpaa ei löytynyt, mutta yxi saamistani särjistä nosti KBIM-lukuani. Markku onnistui jallittamaan waikean lajin elikkä salakan, uusi wuosipinna 2011 hänelle. Ei ollut turha käwäsy.

Kun syönti ei ollut mitenkään kohtalaisenkaan hywää (paitsi lokeilla),

päätimme siirtyä katsastamaan joko mustaTÄPLÄtokkoa löytyy edellisen kesän paikoilta.

No ei löytynyt. Meitsillä yxi warma tärppi, mutta mikä merkki sen aiheutti jäi weden sywyyden ja sameuden wuoxi salaisuudexi for ever kuen tärpin aiheuttajaa pystynyt kykynemään näkemään.

Siis paikan waihto ja mustatokkoa metsästämään.

Waan ahven, särki ja lahna oliwat saadut lajit. Kylmäkin rupesi tulemaan ja siis autoon paikan waihdon ajaxi lämmittelemään.

Wiimoinen kohde oli Tammasaaren laituri Lauttasaaren sillan kupeessa ja kohdekalana kilohaili, no ei waiskaan, siis paljon todennäköisemmin silakka. Kahdexan aikaan iltasella olimme paikalla ja wiidentoista minuutin syönnin aikana molemmille nousi ihan riittäwästi perattawaa paistikalaa. Aiemmin paikalle saapuneiden saalit oliwat tietty toista luokkaa, mutta oliwatpa enempi aikaakin wiettäneet. Mutta silakkaa siis on rannoilla ja tarttuu pyydyxeen.

Ja kotona sitten wielä perkauxet seuraawan päiwän woisssa paistoa warten. Nam, maiskis ja hywäääääääää.

raappapöxyt

tiistaina 3. toukukuuta wuonna 2011 kun olin tullut kotiin töiskentelyn lopetettuani niin nynnyni pirahti. Kalakawerini Jari siellä kyseli et huwittaisko lähtee seurax ihan kewyellä warustuxella Huilin ojasta katsastamaan olisko sorvat jo saapuneet särkejen seurax. No huwittihan se, kamat kantoon ja menox. Siellähän sitä oli ojan järven päässä (Järvenpäässä) joukkio nuorehkoja venättää pamlattaweja miehejä kans onkimassa. Met jäätiiin ojan warteen noin puoliwäliin Huilin lammikosta ja Tuusulanmerestä. Jari käytti syöttinä maissia ja meitsi matoa. Ja kumpikin syötti kelpas särjeille.

Kyllä ne osas kiusata mut saatiin me niitä kymmenittäin ylöskin. Waan sorvat ne waan eiwät suostuneet yhteistyöhön, ei näkyny. Yhen ahwenan sain, ekan tän wuoden awowesiahwenan. Kuwa jäi ottamatta, woi harmi. Yhtä asiaa sorvejen lisäxi jäin kaipaamaan, raappapöxyjä. Oli nimittäin sen werran raaka keli ja tuuli yltyi loppua kohten et pakkohan sieltä oli kohmeessa lähtee kotiin wällyjen alle lämmitteleen. Et semmmosta siltä reissulta. Lisää reissuja tulee, mut tuleeko rapsaa erixeen joka reissusta, se jää luettewax. Nii paitti josen kerro etoon olu enkä kirjottanu, hip hei.http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=2000&text=TOSA+MOLTIIN&srs=EPSG%3A3067&y=6705167&x=394549&lang=fi

karppikauden awaus 30.4.2011

joo, sen pitisi olla, kuten kahtena edellisenä wiime wuotenakin. Waan karpit oliwatten päättäneet toisin. Lauantaina 30.4. jolloin edellisinä wuosina (siis 30.4.) awowesikauden ekat karpit on nousseet Tuusulanmerestä, saiwat maissisyötit liota aiwan rauhassa. Ei mitään tapahtumeja. Särkejä kyllä riitti. Muutama tunti aamu/keskipäiwän tietämillä oli tarpeex. Pakkasin  kamat jä läxin pois.

Sunnuntaina 1.5. Jari ja Roope saiwat uudestaan houkuteltua kokeilemaan. Käwin aamusta ensin katsomassa onko äijät saaaneet saalista ja waikka eiwät olleetkaan liityin kamat kotoa hakien hetkexi seuraan. Waan ei mitään mainittawampaa sinäkään käiwänä, paitti särkeä ja eka kiiskeni tänä wuonna awowesikaudella.

Roopella oli ollut jonkinsortin wakawampi kosketus waan ei saalista. Hei, meinas unohtua, sorvapiste tuli Roopelle. Eipä siellä kowin kauaa sinäkään päiwänä tullu oltua. Joskus toiste sitten taistelut karppejen kanssa.

pääsiäisen 2011 kalastusyrityxet

joo, olo ei ollut koko aikana kaikkein paras kalastuxeen

eikä muuhunkaan aktiiwiseen liikuntatouhuiluun.

Jotain kuitennnii tuli tehtyy.

Lauantaiaamuna aikasin kun heräsin lewottomin jaloin päätin kahdexan aikaan Suomen Tivolin läsnäolosta huolimatta lähteä käwäsemään heidän wapaaxi jättämään särkikala(särki, sorva. pasuri, lahna, suutari ja karppi)nurkkaukseen ja katsomaan onko siellä mitään elämää.

Ja hitsi, siellähän oli ohut jääriite rannassa mitä aiemmin ei ollu näkynnä kun iltapäiwisin oli käyny katsastamassa paikan jäätilannetta. Kamat kuitenkii läjään ja wirittelemään pyyntöjä. Ja "kiinteä" jäämössön reunakii oli jo kaukana, joten eikun siitä waan jonnin matkan päähän maissit koukussa pyytöön odottamaan lämpöä hakemaan tulleita karppeja.

Sillä wälin hiilariwapa kohon kanssa toisesta kohtaa katsomaan josko sorveja, ISOja olis jo maisemissa. Tehdaspaketin pistin wawan jatkeeksi ja kohoa wietiinkin nopeasti ja moneen kertaan waan tartuntaa en saanut aikaisexy. No koukun waihto pienempään ja johan alkoi särjet koristamaan rantanurtsia.

Olihan noitakin kiwa aikansa jallitella, waan kun maissipyynnötkii saiwat olla han rauhassa, keräsin jonkun ajan kuluttua tawarat kasaan ja polkaisin muualle. Waan en onkelle.

Päiwä oli kuitenkin niin lämpöinen, että iltapäiwällä päätin lähteä pöyräilemääm Tuusulanmeren ympäri. Otin Koskenmäen padolla tapahtuwaa pysähdystä warten mukaan pilkkiwawan ja matoja. Waan eihän siitä tullu yhtään mitää.Wirtaus ja kuohut oli niin waltawat , että siima syötteineen leijaili lähes koko ajan waakatasossa. Pysähdys ei kauaa kestänyt. Joskus möyhemmin takas. Siellä ne affenat on.

Lauantaina sain sitten yllättäin pojaltani menopelin lainaxi ja päätin tehdä nopean pikawisiitin Hesaan. Ensin käwin katsastamassa Viikin koetilan lammen tilanteen. Ei elämää näkywissä. Ainoastaan yxi kuollut hopearuutana ja pari kuollutta normiruutanaa kellumassa pinnalla.

Päätinmpä waihtaa paikkaa ja käwästä Suwannolla. 

Jonkun aikaan kohowälinein mato-ongeskelin ilman tulosta Waihdoin sitten pohjaonkitsydeemiin ja onnistuin tartuttamaan n. 15 cm:n pasurin sillan alta. 

Mut olihan tärppi. Ihan pelästytti horteesta. Sälli tempas nii, että kädessä pitämäni wapa tärähti oikein kunnolla ja warsin notkea kärki taipui komealle kaarelle. Kelauswiheessa oli jo kuitenkin selwiö, että mitää KBIM-lukua kaswattawaa olioita ei ole tulossa. Paitti jos olis ollu wuoden yhestoista laji, tai kookas kiiski. Waan eipä ollut. Kohta homma loppu sit siihen kun koukku ja puntit jäi tulematta takas kelauxen jälkeen.

Kotimatkalla pysähdyin wielä Tuusulanmeren eteläpäässä kokeilimassa olisko siellä lättykaloja hereillä. Sulkavakin on siitä kuulemma löytynyt. Waan ei ollut padon yläpuolellakaan ketään kotosalla tai ainakaan ottipäällä.

Kamat kasaan ja odottamaan seuraawaa päiwää ja parempaa olotilaa. No olotila koheni kyllä waan kalassa en käyny, terasseilla istuin, naama aurinkoa kohti, wiileää nautintoainetta siemaillen. Ehtiihän tota tarpeex kalastella (toiwottawasti) wielä tänä kesänä möyhemminkii.

jääkausirapsa

do dii, nyei sit (EHKÄ) pilkitä ennen seuraaweja jäitä ku weneestä, laiturilta tai jostain muualta ku jään päällä oleskellen. Paitti jos pääsee jollain kumman konstilla wielä Lapin jäille. Kuitenkin tästä pilkkikaudesta jäi erityisen mukawat muistot. Ehkä sixi, että reissuja kertyi moninkertaisesti moneen, moneen wuoteen werrattuna. Reissuja 25 kpl, tunteja matkoineen 164 h.

Oli wiimaa 15 m/s, pyryttäwää lunta waakatasossa, yli 20 astetta pakkasta (ei kaikkia edellä mainittuja onnexi yhtä aikaa), kaunista kewäistä pilwetöntä taiwasta lämmittäwällä aurinkolla maustettuna, haalarit märkänä ja painaweina sateen takia.

Näpit totaalisen kohmeesa ja jääsä, naamakarwat huurusa, polween ulottuwasa lumiwesisohjossa käwelyn jälkeen rasituxesta oxennus kurkusa pyrkimäsä ylös hankelle autolle perille tultua, lämmin istuskella reppujakkaralla aurinkon paisteesa, paita märkänä hiestä, hiuxet märkänä kuin suihkusta tulleena. Kaikkea tätä ja kaikkea näiltä wäleiltä.

Oli kalaisia reissuja ja tuli munat pataan keikkoja (4 waan !!!), joskus yxikin fisu pelasti reisun (14 h matkoineen Airistolla ja 80 geen ahwena, rewi siitä huumorii.

Eka elämäni hauki, kuha ja kuore TALWIPILKILLÄ, upeeta.

 

Useimmiten (siis aina paitti ku yxin olin) mukana hulwattoman mukaweja, kiwoja ja kaikin puolin ainoastaan positiiwisilla adjektiiweilla kuwattaweja kamuja ja käwinmpä muutameja aurinkonottoreissuja yxinkii Tuusulanmerellä. Mutta sieltäkin, toisin kuin pitkään aikaan, joka kerta seuraxi tuli awannosta kalaa.

Ja sumussa yxin sulkavajahdissa Valkeakoskella. Ja sieltä tuli lähes kaikkee muuta ku sulkavaa.

Ja jokainen minuutti jokaisesta reisusta kaiken arwoista. En waihtaisi pois. Lisääkin olisi woinut kertyä. Ainakii kalaa ;-)

Kiitos kaikille teille joiden mukawasta seurasta sain reissuilla nauttia.

Tästä on hywä jatkaa kesän ohitte kohti syksyä ilman mitään paineita tai suureja odotuxeja. Kaikki otetaan wastaan mitä suodaan. Ja naatiskellaan, se iha ekax.

Kireitä siimoja kaikille awowesikaudelle t. W

paranoo

tilanne karppi-/suutarimestalla.

Sijantii salainen/tuntematon ;-)

awowesikalastuskauden awaus

16.4.2011 se tapahtui. Wuoden eka (ainaskii meitsillä) kalastus rannalta. Paikkana Vuosaaren eteläinen (?) kärki ja sen kivinen aallonmurtaja. Matkani alkoi Jäken asemalta wähän ennen yhexää junalla Keravalle, mistä Antti napaaas autokyytiin. Puoli kymmenen aikaan saapuessamme natiiwit oliwat jo wallanneet oletetusti parhaat ottipaikat. Tyydyimme siis paikkaan johon saimme wapamme walmiixi pyyntöön. Jokainen yhdellä wawalla. Jesse josain waiheessa asetteli myös toisen ja saalixi hetken kuluttua toinen oma siima, paino ja koukku. Wiiden henken ryhmä rämän awowesikauden awauxessa Vuosaareen siikarannoilta munat pataan. 26 wapaa laskin samaan aikaan olewan pyydössä eikä yhtään kalaa noussut rantakiweille, eikä päässyt wapautumaankaan koukusta missään waiheessa wedessäkään ennen kiwejä. En ainakaan huomannut. Eiwät muutkaan porukastamme. Jarin koukun, puntin ja muutaman kymmnen metriä siimaa oli nostanut wierusjoukkueen nestorijäsen rannalle jossain waiheessa sanomatta mitään. Jari huomasi sen ottaessaaan pyyntöäään ylös wedestä. Nostaja ihmetteli kowasti, että mihin ne nyt häwis kun Jari käwi noutamasa omansa pois. Oli meinnanut itsellleen pätkästä siimasta talteen. Kummaa hommaa. Kalastuxenwalwojakin käwi tarkastustehtäwissä. Onnex nou hätä, luwat kunnossa. Kekään ei saaanut maxettawaa. Nelisen tuntia odottelua ja sitten Jarin kyydissä lähdin kotimatkalle. Muut jäiwät miettimään seuraawaa siirtoa. Wielä ei mahtirapsaa ole kuuulunut waltaweista saaleista

suunnitelmeja 15.5.2011

tarkotus olis awata awowesikausi tulewana wiikoloppuna, päätawoitesaaliina siika. Kampela, kiiski tai mikä tahansa muukii waikka jo tänä wuonna annettu lajikin kelpaa. Pääasia tuntuman saaminen. Tai siis ihan rannalle asti, siis sen jonkun kalan. Paikka luultawasti Hesan edustan wedet, joko toisena/toisena/kumpanakii päiwänä. Eilen käwin jo ostamassa Akan Pepajasta (Pekan Apaja) uuden kepin, siikawawaxi kutsuiwat. Kahdella warsin notkealla waihtokärjellä on tämä härweli warustettu. No, kesän aikana testataan monissa tilanteissa. Paitti Tuusulanmerellä jos karppii/suutarii halajan. Siihen muut kepukat.

tommonen tooli tänään käytäwä Jäken Jyskysä hakemasa et jaxaa tulewan wiikonlopun ( ja muutkii kesän rantaulkoilukeikat) wiettää raikkaassa meri-ilmastossa. Wiime syxynä tuuli wei etellisen Airiston laiturilta wetten sywyyxiin. Kolina waa kuulu selän takaa ku nosti perseen pois. Ei ehtiny/wiittiny juosta perään. Hienosti ja hitaasti uppos, ehtisin katselemaan, wirtaus wei kauas kauas pois. En suosittele tuulisiin oloihin laiturikäyttöön (ilman lisäpainoja). Paitsi jos haluaa et kawereilla o hauskaa. En kauaa kuullukkaa kyseisestä kalustotappiosta.