16.4.2011 se tapahtui. Wuoden eka (ainaskii meitsillä) kalastus rannalta. Paikkana Vuosaaren eteläinen (?) kärki ja sen kivinen aallonmurtaja. Matkani alkoi Jäken asemalta wähän ennen yhexää junalla Keravalle, mistä Antti napaaas autokyytiin. Puoli kymmenen aikaan saapuessamme natiiwit oliwat jo wallanneet oletetusti parhaat ottipaikat. Tyydyimme siis paikkaan johon saimme wapamme walmiixi pyyntöön. Jokainen yhdellä wawalla. Jesse josain waiheessa asetteli myös toisen ja saalixi hetken kuluttua toinen oma siima, paino ja koukku. Wiiden henken ryhmä rämän awowesikauden awauxessa Vuosaareen siikarannoilta munat pataan. 26 wapaa laskin samaan aikaan olewan pyydössä eikä yhtään kalaa noussut rantakiweille, eikä päässyt wapautumaankaan koukusta missään waiheessa wedessäkään ennen kiwejä. En ainakaan huomannut. Eiwät muutkaan porukastamme. Jarin koukun, puntin ja muutaman kymmnen metriä siimaa oli nostanut wierusjoukkueen nestorijäsen rannalle jossain waiheessa sanomatta mitään. Jari huomasi sen ottaessaaan pyyntöäään ylös wedestä. Nostaja ihmetteli kowasti, että mihin ne nyt häwis kun Jari käwi noutamasa omansa pois. Oli meinnanut itsellleen pätkästä siimasta talteen. Kummaa hommaa. Kalastuxenwalwojakin käwi tarkastustehtäwissä. Onnex nou hätä, luwat kunnossa. Kekään ei saaanut maxettawaa. Nelisen tuntia odottelua ja sitten Jarin kyydissä lähdin kotimatkalle. Muut jäiwät miettimään seuraawaa siirtoa. Wielä ei mahtirapsaa ole kuuulunut waltaweista saaleista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti