waluma-alueilla Tuusulanmeren rantamilla

... tai no oikeestaan waan toisella, Seittelin rantsuja kalasteltiin kamuni Laren kans sunnuntaina 6. toukokuuta 2012 aamusella reilut pari tuntii.

Olihan siellä wettä, matalaa, missä monen kalastusta harrastawan tuttuni kanssa ollaan tuumattu et särkikalat, ja muutkii, wois hywinkii wiihtyy.




Siispä wirittelin kelawehkeet karpin ja suuutarin waralta matosyötillä pohjasta pyyntöön. Samalla kohotsydeemillä tunnusteluja syöntihalukkuudesta rannan tuntumasta.





Waan hiljasta oli, pari nyhjäystä kohon alla olewaan matoon ja lopulta suuren suuri pasuri lepäsi kämmenelläni.

Larellakii sen werta käwästiin
näykkimässä et x:n joutu laittaan uuden madon koukkuun.

Pariin otteeseen helähteli hälykilikalikello waan mitään ei riittääwän pitkään et ois saanu tartutettuu. Siinä sitten jonkin werran matkaa edettiin pitkin Seittelin rantsuu onkien ilman uuseja elonmerkkejä syöntihaluseista kaloista. Kelaonki seuras paikkaa waihtaen meitsin mukana myös ilman uuseja elonmerkkejä. Sitten edessä olikii jo rantsun läheisyydessä olewalle matalikolle pesimään asettautunu lokkilauma. Ei huwittanu lähtee ohittelemaan edemmäs kamikazesyöksyjejen ohitte waan todettiin et tänään ainakii on tyhjää. Kewäinen grillaushetki läheni, kamat kasaan ja kotia kohti. Mut hei, ylläri ylläri. Kelatessani pohjapyyntöä takasin rantsuu päin tuntu siiman päässä ihan kiwan tuntusta wastusta. No Tuusulanmeren tuttu tuttu, sorvahan se siellä oli tartuttanu itte ittensä. Jeps, kax kalaa.