Wiikon werran olin kantanu joka aamu wiien litran kattilan täynnä puuroo maissilla ja ties millä maustettuna samalle spotille ja wiskannu jordaniin. Nyt oli aika tsiikata mitä waikutuxeja moisella waiwannäwöllä olis.
Siispä pari kelawapaa pystyyn keppejen waraan; toiseen maissii, toiseen matoo. Sit wiel koho-onki. Ja jännäämään. No ei siin kauwaa menny ku kohoo sai kyytiwä, ja het kiwan kokone sorwa, ei tän kesän rekoorrtti mut suurehko, ja sma tahti jatkui, sorvaatuli. Kelakeppejen hälykilikalikellot oliwat harwinaisen hiljaiseja. Aina wälillä helähti ja maissisyötit oli sen jälkeen mennyttä kamaa. Madot kesti pari tarkistusta waan en osannu tartuttaa. Onnex maissisöötti kohon alla tuotti tulosta. Ekax sorvaparvi osu paikalle.
Wälillä lisää mäskii kehiin
Siinä siisti leirini
Siinä aamun kookkaimmat lajinsa edutajat
26,5 - 34,5 cm/223 - 383 gee
(homma jatku wiel iltapäiwäl)
ja waakasowellus, tuskin mitää uutta kelleen
No iltapäiwäl sitte ku käwäsin äiteetä moikkaamassa ja kaikki kalakamixet o Puntosa oli hywä koukata kattoon mitä muissa Jäken lätäköissä ku Tuusulanmeres tapahtuu. Onx ne heränny. HYS HYS syistä mitää maisemakuweja ei o eikä tu, saaleista kuitenkii. No ruutanat oli hereillä. Niit ois saanu kiskoo iha mite paljo waa mutku en wiittiny, pienejähän ne kaikkio ku tunku pieneissä lätäköissä o iha hirrwee. Waan suutarii joutu ettiin ja oottaan, mut natsas sekii. Jee, ja kotikonnuilta. Hywä päiwä, taas, jälleen x:n
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti