FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

liewähköä yrittelyä


siitä kiitoxet Käpylän Jarille joka soitteli ke iltana 18. heinäkuuta ollessaan kalasa
HYSHYSTOPSIIKRETSUUTARIHOTSPOTISSANSA kyseistä särkikalaa jallittamassa. Hywin mäskätty ja saalista jo aiemmpinakii päiweinä oli tullut myös kohdekalan muodosa muiden särkikalojen joukosa. Kyseli hän josko meitsiikii kiinnostais Jokelan akwaariokaloja suuremmat yxilöt saada siiman toiseen päähän taistelukawerix. Waan ku Punton p...a oli pajalla ja kaikki kalastelukamixet sen sisuxeissa jouduin walitettawasti toteemaan et jouwun jättään sil x:aa wäliin mahdolliset taistelut tuon mahtawan ja hienon saaliskohteen kanssa.
Ihan häwettäwän wähän on tullu kalsteltua tänä kesänä tuossa tutussa ja niin rakkaassa Tuusulanmeressä et melkein ei uskalla tunnustaa mut tulkoon se ny täs tiedox

No sen werta kuitenkii rupes kiinnostaan et polkasin paikalle munamankelillani jutustelemaan kuei oltu pitkään aikaan nähty. No siinä sit jutusteltiin suutari- ja karppimetästyxen saloja mäskäyxineen, boileineen ja muistakii saloista. Siinä sit lahnojen, särkejen ja sorvejen lisäx sai Jari maihitettua pienen mukawan taiston jälkeen upeen näkösen ehkäpä n. kolkytcenttisen suutarinkii jonka kaikella hellyydellä ja kunnioituxella laski hän (siis Jari) takas omaan wetiseen elementtiinsä jatkamaaan oleskeluaan. Tarjos Jari ystäwällisesti mukana olleita toiseja kamixejaan käyttööni mut jätin sil x:aa tasitelutantereen hänen hoitoonsa. No sit tuli meistin aika jo lähtee jatkaan matkaa mut hetken päästä tuli peräs textari et toinenkii kaunis suutari oli antautunu. Hieno juttu.

No torstai aamuna ku tuttuun tapaani heräsin taas tosi aikaseen  ajattelin lähtee itekkii kokeileen josko onnistais. Puol kuuwen aikohin taisin olla pelikaikalla. Sorvat ja tosi walkoewäiset särjet hiwenen punertawa häiwähdys silmeissänsä oliwat kinnostuneitata tarjoamistani syöteistä. Nou suutari sinä aamuna. Ei tuo onnex päiwää päässyt pilaamaan. Paikka nii lähellä et sinne  pääsee jos waa wähänkää kinnostaa tosi nopeesti aamuisin tai iltaisin yrittelemään. 


Iltasella ku oli taas aamusella päässy wähä niinku kii harrastuxeeen ja ilmakii houkutteli tekeen jotain muuta ku kattoon sisätiloissa jotai tósi typerää Van Dammen tai Steve Seagalin leffaa ja Puntokii oli fixattu ajokuntoon päätin lähtee jallittelleen piikimonneja.









Ja niitähän löyty. Ei tosin Tuusulanmerestä waan muualta, warmaan lähes kaikkien tiedossa olewasta lammesta Etelä-Suomessa. Waihdon paikkaa rannalla melko tiheään yrittäen etsiä omaa rekoortti monnia waan joka paikasta pukkas tulemaan sitä wakiokamaa, muutamaa liewästi kookkaampaa yxilöä lukuun ottamatta. Tosiaan metkoja hemmoja niinku wissiin aiemminkii oon kirjottanu. Alkuwaiheessa ne tuntuu olewan kiinni jossai tosi tiukasti ja sitne poxahtaa tulemaa kowaa wauhti kohti pintaa. Mukaweja saaliskohteita.

Seuraawana aamuna perjantaina ku taas heräsin neljän aikaan täyteen walosaan "päiwään" eikä nukututtanu ni wääntäydyin taasen suutarimestalle tutkimaan mitä sinä päiwänä olis Tuusulanmerellä tarjolla. No särkikalaahan se pukkkas. Lahnaa ja pasurii edellisen aamun lajejen joukossa. Ja paljon pikkuappoo. Nou suutari sinäkään aamuna. Iltasella ei sit kalasteltukaan missään.


Lauwantaiaamuna ku taasen aikasin heränneenä läxin ennen wiittä rantsuun oli wastassa hieno keli. Uswaa nous Huilin ojasta ja järwen pinnastakii.




Syöttiä weteen ja särkee, sorva, lahnaa ja pasurii ylös. No sit onnex tuntu, ku x:n rupesin taas nostamaan nelimetrisen lasikuituwapani awustuxella siiman päässä olewaa koukkua ylöspäin kun pintaa myöten liikkuwa koho ilmaisi jonkin öttiäisen olewan syötistä kiinnostunut, aiempaa tiukempaa wastaan hangoittelua. (Olipas ilmaisu, huh huh). Ja mikä ihana rusehtawa kylki alkoi wilahtelemaan kalan käydessä taistelun tiimellyxessä pinnassa wälillä näyttäytymässä. Kohdekala suutari, Tinca tinca, oli hywäxynyt tarjoamani syötin. Hetken aikaa kesti mukawaa taistelun tiimellystä ennen kuin reilut kolkytcenttii pitkähkö kala oli tarpeex wäsähtäny et uskalsin uittaa sitä haawin suuta kohti siinä onnistuen. Ei karannut. Sain walokuwattua ennen wapautusta. Hieno kala.




Wielä muutaman särjen ja sorvan jälkeen päätin tyytyä tähän yhteen hienoon hemmoon ja palkita itseni herkulla Jounin torikahwilassa. Ehkäpä parin wiikon Kuusamon ja Norjan reisun jälkeen yritellään uuwemman x:n. Ken tietää, minä en.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti