kolmen rantsun keikka

lauwantaina 14.7.2012 tuli nukuttuu sen werra makosat ja pitkähköt päiwäunoset ettei illal meinanu sit niinku nukuttaa myöhänkää illal. Hyppäsin siis Puntoon josta oli hälymerkkiwalokii jollain ihmetapaa sammunu. Elikkä taas Hesaan waan eri rannoille.

Ekal rantsul melkein törmäsin nukkuwaan joutsenoon. Onnex toi walkonen hahmo kuitenki näky nii selkeesti ettei ny warsinaiseen törmäämiseen ollu oikeessti mitää waaraa. Näpsäsin muutamat kuwatuxet ja jatkoin matkaa ku rantawiiwaa oli riittäwästi kokeiltawana ilman et hänen unosensä meitsin lirkkimisestä häiriintyis. Jo wiime kesän kokemuxet eiwät antaneeet mitään suureja odotuxeja mut olihan se tilanne käytäwä päiwitttämäsä.

Walitettawasti tilanne waa mennny pahemmax.

Ainoot asukit mitä pystyin hawainnoimaan sameen weden ja melkosen leweäikon joukossa oli WaltaWa määrä täplisten poikaseja.
Niitä ainaki meitsin on lähes mahoton koukuttaa, on ne nii arkoja nää pienokaiset. No ei kyl oo mitää mielenkiintokaa niitten kans alkaa hippasille. Yhen kamikazekanditaatin saaminen kuwattawax ja lajimäärityxen tekemisex riitti. Täs nyei näwy se ewän täplä mut kyl täl se oli. Mut hitto, täytyhän se koko rantsu kuitenkii kahlata josko jotai muuta sattuis löytyy. Waik teisti :D. Mutei löytyny.

Siispä paikan waihto. Kivisimppuja katteleeen. No siel ei sit lewät tehny kiusaa, kiweissä, warsinkii isoimmeissa oli pinnalla lewää, waaan onnex warsin lyhytkaswusena. Simput näky selwästi, waik wesi oli jonnin werran sameena. Ja ne löyty sit niinku heti, minuutis tai kahes eka ja himona tarjottuun matoon kii,

Onnex sentään joihinkin asioihin woi luottaa tässä saastuwassa wesistötilanteessa. Waan koko kyl pienentyny huhtikuun hemmmoihin werrattuna. Kait se ens kewäänä taas pitää lähtee pakkaseen ja jääkykylmään weteen palelluttamaaan itteensä löytääxeen enenmpi ja isompeja hemmoja. Tai onhan täs wiel syxy aikaa. Josko lewät wähä häweis pois.
















Hetken kuluttua oli aika waihtaa mestaa. Suuntasin rantsulle missä en ikuna kuunaan ennen ollu ööaikaan käyny lirkkihommeleissa. Kesällä olin käyny muissa ku onkiasioissa mestoil ja tuumaillu et mielenkiintoset on rantsut, warmaan kokeilemisen arwoiset, Ja ny oli sen aika.

Ja kannatti. Heti rantsuun päästessäni kirkkaassa lewättömällä hiekkapohjalla lokoili hieno lajinsa edustaja. En wiitsinyt hukata mahdollisuutta yrittämällä ensin walokuwausta osin tosi matalan weden takia ja halusin myös selwittää öttiäisen lajin. "Pala kakkuu" Lontolaisittain,, mato suun eteen, hotkaisu ja nosto rantahietikolle turwaan.

Hieno wiiskytkax millinen hietatokko lepäili walokuwaamiseni kohteena.

Tää olikii sit reissun wika foto ku kamerast loppu wirta, ja wähä enne sitä oli otsalampun akku simahtanu. Noeise mitää. Waralamppu, käsilamppu pelasti tilanteen ja uusejen tokkojen etsiminen jatkui. Ja löytyihän niitä. Muutameja, Waan tää eka oli ehottomasti kaunein. Walitettawasti täl rantsul kirkaswetine alue oli aikasti kapee. Nopeesti weden sywetessä se oli het montaa astetta sameenmpaa. Ei näkyny muuta ku kiiluweja pienten kiiskejen silmejä. Ja sit simahti käsilamppukii. Meitsil olis kyl ollu wirtaa jatkaa mutku muut wirtalähteet oli pimeenä täyty lähtee takas autolle.

Ja tähän pitkä litania kirjoittamatta jääneitä woimasanoja. Starttaamisen jälkeen polttoaineen syöttöjärjestelmän waroituswalo paloi taas iloisen keltaisena. Ja 23.7 pitäs aloittaa automatkailu Kuusamoon Rukalle, siitä sit kohti Kittilää ja elokuun alussa sielt kotiin. Wälissä Markun auton kyydissä wiikko Norjassa Arnöyan saarella pallastelemasa. Nyt en sit enää ainakaa Puntola käwäse kalasa enne Norjan keikkaa waik saatais kuntoonkii. Onnex on luwattu wara-auto käyttöön jos jätän Punton reissun ajax kunnostettawax. Ja shit dynamenttiä peliin.