tuplatokot

aamun munapata-/patamunakeikka (waikka ei warmasti oo kesän wiimoinen) jäi pikkasen kaiwelemaan hampaankoloon. Siispä rawitsemushetken jälkeen päätin käwästä Kinnarin pesiskentän wiereisellä lätäköllä josko siellä asustawat ruutanat ja sinne wiime kesänä siirretyt suutarit ollsiwat jo heränneet.

Ja olihan ne. Ei mennyt kuin hetki kun numero 12 koukkuun syötixi laitettu maissinpala sai kyytiä. Waan heti eiwät suostuneet nousemaan ylös wedestä. Koho pomppuili ja seilasi lujaakin wauhtia lätäkön lumpeenlehtejen wälissä. Taisiwat olla lätäkön pienempejä ketkä ekana maissin kimppuun hyökkäsiwät. Normikoko lätäkössä 5 - 10 cm. No hetken kuluttua yxi isohko (14,5 cm/päiwän suurin) suostui walokuwattawaxi.

Tämän jälkeen niitä saikin sitten  melko nopeaan tahtiin nostella ylös wedestä. Suutareista waan ei tullut mitään hawaintoja. Wiime kesänä ne oliwatten lähes aina ekoina tunkemassa saaliixi. Lieneekö talwi pienessä lätäkössä koitunut niiden turmaxi. No tulee siellä wielä käytyä, joten katsellaan tilannetta.

Lähetin siitä sitten textarin Jarille ja Markulle, että henkissä owatten (siis kalat). No Markku soittikin heti kohta, oli ollut wälineistöä kasaamassa ja kalaan lähtö mielessä. Sowitiin treffit ruutanoiden luo. Neuwoin reitin ja kohtahan Markku olíkin paikalla walmiina huimeihin taistoihin lätäkön hirmujen kanssa. Hetken aikaa kiusasiwat Markkua mutta suht nopeesti Markku nosti ylös wedestä ensimmäisen wuoden 2011 ruutanansa. Pitenmpään emme sitten paikassa kuluttaneetkaan aikaamme. Ajoin fillarin Jäken Cittarille parkkiin mistä Markku sit otti autokyytiin. Ei tarwinnu Hesaan polkee perässä motaria pitkin. Hieno homma.

Jäken törö-/turpamestalle ei oo pitkä matka joten

päätimme jatkaa päiwän seikkailua sieltä. Wesi oli lupaawasti kirkasta, pohjan kiwet ja muut koukkua waaniwat esteet oliwat selwästi näkywillä. Jouduin kuitenkin lainaamaan Markun autossa olleita kumppareita saadaxeni kahlaamalla irrotettua tiukasti johonkin juureen takertuneen koukkuni. Töröjä ei näkynyt. Joskus nekin owat selwästi hollilla odottamassa. Mutta ei kelwannut tarjottu mato misssään kohtaa onkipaikkaamme. Ei myöskään syömähaluista turpaa tawattu wisiitillämme. Jatkoimme siis matkaa

Suvannon vimmat oliwat seuraawan täsmäiskumme kohde. Oliwat tehokkaasti kiertäneet tänä alkukesänä Markun niille tarjoamat syötit. Päästyämme suvannolle kysyin yhdeltä harwoista paikallaolijoista onko elämää. "Ei ole. Jos salakoita ei lasketa mukaan" oli wastaus. No tähan toinen lähellä ollut kalastaja pyysi hänelle salakan syöttikalaxi antamaan jos semmotten saisimme. Laitoin huwixeni pienikoukkuisen pyynnön weteen ja alle minuutin eka syöttikala oli walmis luowutettawaxi. Ongin niitä sitten monta lisääkin jos olis waikka tullut isompaakin KOOBEEIIÄMMÄÄ kaswattawaa yxilöö. Yx tuli, 15 cm. Wirppawehkeet oli kotonassa kun oli tarkoitus waan ollut käwästä ruutanalätäköllä. Suunnitelmat onnex muuuttu ku Markku kaappas mukaansa. Siinä sitten pari kertaa toutsi käwi komeesti lojauttamasa ihan muurin wieresä salakoita hyppyyttämässä. Kaiken mahdollisen kalustotappion uhallakin laitoin hiilariteleskooppiwapaonkeeni koukkuun salakan syötixi. Jos waikka pienehkö toutsi erehtyis. No ei erehtyny, minkään kokonen. Muutaman kiisken ja yhten pasurin jälkeen noin puol tuntia saapumisemme jälkeen Markun siiman päässä oli toisen tuntuinen wemputtaja. Nähdessään särkikalan Markku totesi: " Ei toi oo vimpa". Olin wahwasti eri mieltä ja tämän myös ääneen ilmoitin. Onnexi olin oikeassa. Vimpapinna Markulle monen yrityxen jälkeen. Töiwoitto woitaneen sanoa.

Oli aika waihtaa paikkaa. Pennasen Jussi antoi Kalamaratoonissa wankan wihjeen seipin saantimahdollisuuxista ihan Honkaluodon sillan wiereisistä rantawesistä. Oli sielta muutaman just onkinut, wissiin samana päiwänä. Sinne siis. Olis meitsille elämänpinna. No matkallla Markku hokas että matka wie ohi Viikin lammmikon. Allisalakka puuttui wielä meitsin tän wuoden lajeista. Teimme pysähdyxen sinne.

Ja paskan marjat. Ihan yhtä keljuja olivat kaikki sadat, ellei peräti kymmenet sadat allit joita parweili nyt paljon enemmän kuin Kalamaratooniwiikonloppuna. Suurin osa tosi pienikoista ja suurimatkin yxilöt haistattiwat jotain tarjotulle syötille ja kisailiwat waan leikkisästi keskenään. Ihan outoo meininkii werratuna aikaisempiin kesiin ku ne kilpaa syöxyiwät syötin kimppuun. Ei sitä kauaa kestäny. Jatkettiin matkaa.

Honkaluodon parkkixelle saawuttuamme todettiin tuulen olewan turhan kowa miellyttäwän kalastuselämyxen mahdollistamisexy. Hieman tyynenmpää oli sillan wieressä olewan kaislikon kohdalla joten syötit likoon siihen. Tuloxena meitsille särki, ahwen ja salakka. Markun saalista en nyt muista. No kauaa ei wiiwytty waan lähdettiin jahtaamaan puuttuweja tokkolajeja. Markulta puuttui täplis ja meitsiltä kokomustaewä.

Mut ihan enstex ku saawuttiin kohteeseemme "WÄLIAIKA, KAHWIA JA PULLAA" käwin hakemassa jo tutuxi tulleesta R-kiskasta. Ja metsästys alkoi. Harwinainen kerta, ahvenet, lahnat, pasurit ja särjet oliwat kokonaan ikään kuin häwinneet. Ei yxikään kiusannut. Yhden mustixen onnistuin pudottamaan ilmasta takas weteen, kax kertaa kohon häwitessä weden alle koukku ja syötti ehdittiin wiedä johonkin kiwenkoloon. Tyypillistä mustatokon touhua. Onnex sain koukun takasin, tosin ilman tokkoa. Sitten noin wiidentoista mintsan jälkeen se nousi, mustatokko. Ottaessani kuwaa ennen koukunkaan irrottamista kuulin Markun hihkaisun. Sieltä se täplis tuli. Ehkä noin minuutin sisään molemmat. Enää ei tarwi näitä kahta lajia etsiä eri paikoista, on täplis lewinnyt niin waltawasti. Waan miten käy mustixen kanssa täsä paikasa, onko täplis kowempi rohmu ja ainaskii ekana koukussa wai tuleeko rewiiritaistelu jonka toinen laji häwiää.

SIINÄ NE, KAWERUXET, SULASSA SOWUSSA WIEREKKÄIN.
MITENKÖHÄN NE TAPPELEE ELINTILASTA WETEN ALLA ?

Silakkapaikka oli sopiwasti ihan niinku wieressä ja saimme hienon idixen hakea sietä parit pannuliset tuoretta paistinsilakkaa, Siis tietty tuoreena ensin wedestä.

Mut ennen kalastuxen jatkamista oli pakko kewentää sisäistä kahwin ja muun nautitun nesteen aiheuttamaa painolastia. Markku onnex muisti lähistön laillisen pissipaikan. Ei tarwinnu lorottaan ihan mihin sattuu ja tsiikailla olan yli josko polliisi sattuis näkemään.

No Markulla onnex oli litka mukanassa ja aloitti litkaamisen. paljon ei porukkaa siinä wähän yli seitsemän ollut.

Meistä wasemalle oli porukka itänaapurtin miehiä samoissa puuhissa. Heillä oli ämpärinsä jo täynnä ja grillasiwat siinä jonkin sortin wirityxellä saamiansa silakoita ihan tuoreeltaan. No yxi heistä rupesi ystäwällisesti antamaan nostelemiaan silakoita litkastaan meille ja toinen hemmo antoi oman litkawirityxen käyttöömme. Ei siinä sitten kauaa nokka tuhissut kun haluamme määrä kummallakin oli kassissa.

Lokkikin siinä jossain wälissä tartutti ittensä nokastaan yhteen litkaan, Ei pitäny kowaa meteliä ja irtos onnex.nätisti. Ei ollu Markun tai meitsin litka.

Kiitimme ystäwällisyydestä ja awusta. Molemmin puolin toiwottelimme hywät jatkot jos omat ei riitä.

Käwimme wielä kokeilemassa paikaa mistä Käpylän Jari oli saanut pintaonkella JÄTTIsilakoita. Tuloxena oli kuitenkin wain yxi salakka. Siispä matka jatkui.

Seuraawaxi oli wuorossa Markun töröpaikka Keravalla. Upee mesta. Just sellanen missä töröjen woi fongaajan kuwitellakin oleskelewankii. Waan ei nyt antautuneet näytille, kenties möyhemmin kesällä. Wielä oli tarkoitus käwästä yhdellä turpamestalla mutta kotihommatkii täytyy pitää kondixessa joten Markku ystäwällisesti wei meitsin himppeen. Fillarin päätin hakea seuraawana päiwänä, ilman kaikkejen kamojen raahausta. Niitä on mukana paljosti wai waan ruutanaa lähtee onkiin. Wara wara wara kamixet ym. muuta turhaa. Hieno reissu. Ja sitten silakan perkuuseeen. Ei iha nii hienoo. Mut tuoreena paistetut silakat, niissä on hienoo, warsinkii maku.