siellä ne odotti

lauwantaina 11. toukokuuta läxin aamuwarhaisella katsastamaan josko muutamejen päiwejen ajan touhuumani mäskäys olisi tuonut paikalle särkikaloista eniten tawoittelemani lajin yxilöitä, karppeja. En ihan ollut walmistautunut siihen mikä lähestyessäni rantsua silmejeni werkkokalwoille weden pinnasta wälittyi; syönnöxellään olewan karppilauman näkeminen, kuplawanat niiden tonkiessa pohjaa ja peräewejä weden pinnan yläpuolella pyörteitä muodostaen karppejen ollessa hieman winopystyasennossa nenut pohjassa kiinni, wälillä wilahti koko pitkä selkäewä näkywiin.

Yritä siinä sitte rauhallisesti touhuta pyydyskamixeja kasaan kun pulssi nous jonnekin noin neljäänsataan minuutissa, tai ainaskii aikasti korkeelle. Hywä ettei hiku noussu otsanahkaan. Kaikki kamixet oli nimittäin iha paketissa, ei mitää walmisteluja. Siinä sitte huomas funtsiwansa kuumeisesti et miten helewetissä se palomarsolmu oikeen ny tehtiinkää, sen werta oli liikoja adrenaliineja häiritsemässä toimintaa. Saakelin karpit. Solmun ny osaa normisti unissaanki. No onnas se lopulta. No sitku eka pyyntö oli walmiina tuli tietty ropleemi, miten syötti pyyntöön häiritsemättä ja karkuuttamatta elikoita. On nimittäin samassa paikassa ennenkin ollut samanlaiseja laumoja syönnillä ja liukupainon loiskahdus saa ne koetun perusteella kaikkoomaan. No heitto reippaasti yli ja kelaus ottimestoille toiwoen et syötti pysyis paikallaan. Toisen wapawirityxen touhusin ihan ilman painoa ja pelkän syötin painon awustuxella sinkosin sen matalaan rantaweteen. Oliwat nimittäin kaikki ehkä wiis hemmoo alle kolmen metrin etäisyydellä rantawiiwasta.

No ekax nous särki ja sen jälkeen sorwa, pelkäsin niiden noston aiheuttaman pienen melskeen karkottawan isommat särkisukulaisensa waan eiwätpä tänä pänä herkästi pelästyneet. Melko nopeesti alko siimaa purkaantuu kelalta  hiukka toiseen tahtiin ku ekoilla särkikaloilla, ja jyrkästi rantawiiwan myötäisesti. Eiku wapa kätösiin, kelausta taistelujarrun aktiwoimisexy, napakka wastaisku ja loiske saattoi alkaa. Karppi oli löytänyt syötin sisällä olewan koukkuni ja tartuttanut sen suupieleensä. Wautsi mikä fiilis, wähä oli waikeeta touhuta wäsyttelyt maltilla. Onnex paksunahkanen suu on hywä paikka koukun olla, en jaxany ekan tai kahen ekan mintsan jälkeen pelätä irtoomista. ja jos ois irronnu, ni olisko hirweesti haitannu. Ehkä ei, no wähäsen warmaan kuitenkin. Lopulta hemmo oli sen werta wäsyny et hamusin haawin käteeni ja liu´utin 67 centtii pitkän hemmon hawaxen syöwereihin ja nostin siiwosti maihin. Jess, olihan fiilarit.

Kuwat auliisti otti yx ennen karpin tarttumista paikalle saapunu aamuwarhainen pullojenkerääjä joka siinä meikän kanssa ihaili karppejen näyttäytymistä. Kaweri oli iha täpöissään ja kyseli kaikenlaista kalastuxesta, muustakii ku karppejen metästyxestä. Ekat kuwat meni aikasti poskelleen, meikältä puuttu puolet päästä, karpilta puuttu pyrstö tai osa päästä. Arwelin wähä jotain tämmöstä ja tsekkasin kamerasta ja näytin mahdollisimman ystäwällisesti missä kohdistus meni niinku mönkään. Pyysit sit wielä ottamaan muutaman lisäkuwan ja ku pari onnas ni päästin karpin sit takas wapauteen.

Pienellä riskillä wissiin pyysin hemmoo wiel kuwaamaan wapautuxen (yx kuwa onnistu), oli nimittäin ennen sitä tuumannu et wois ottaan karpin mukaansa kotiin pannulle laitettawax. Siihen totesin eton liian iso pannulle tää hemmo, saa mennä takas wapauteen kaswamaan lisää. Liewää harmistumista hawaitsin. No onnex kuwax, ei heittäny kameraa Tuusulanmereen. Waan aika nopeesti häippäs sen jälkeen.












Jonkun aikaa siinä wielä odottelin pikkasen sumuhkossa kelissä josko "taistelun" karkottamat karpit wielä palaisiwat uudestaan laitumelleen waan eipä noista enää saanut mitään näköhawaintoja, tärpeistä puhumattakaan/kirjoittamattakaan. Sorveja tuli joitakin. No eniwei, olihan aamu.  MahtaWa. Aiemminkin tosiaan tossa paikassa oon onnistunu tommoseja näköhawaintoja fongaamaan. Aina ja joka x se waan säwäyttää iha lyhyehköjen hiusten päästä warpaankynseihin asti iha yhtä woimakkaasti. Ei siihe silleen pysty, ainaskaa meikä, turtumaan. Hienoja hetkejä, hienoja muistoja. Kiitos karpit.