hienot hetket

tuleweja reisuja ajatellen (pitää lewätä ja nukkuukkii) ja sääennusteita katseltuani ajattelin pe 7.6.- la 8.6. wälisen öön olewan paras mahdollinen ajankohta wiettää wielä yxi öö walwoen saaliista haaweillen ( ja oikeesti haawita) Tuusulanmeren pohjois-rannikolla tutussa paikassa ennen seuraawaa mahista warmaankin wasta elokuun alussa. Karppi, nakerias ja suutari, mixei SE-sorvakin tawoitteina.

Siispä ensin hakemaan nakeriaalle syöttiainexeja Huilin sorsalammikolta. Siinä sitä pikkusta, ja isonmpaaki, särkikalaa pyörii. Sorsejen syöttäjät hywin mäskää. Ja oon itekkii wähä mäskäilly suutareiden huokuttelemisexy paikalle. No sinä pänä kun saawuin pelimestalla kattelin et hitto, joku siellä jo on wallannu paikan. Pitääx lähtee wähä muualle, noei tarwinnu, tuttu hemmo, Käpylän Jari siellä ongiskeli. Monet x:t ollaan Jarin kanssa samassa paikassa kalasteltu yhessä. Jari odotteli siskoansa ja hänen poikaansa saapuwaxi. No siinä kalasteltiin ja turistiin, Jarin odottamat hlötkin saapuiwat paikalle ja tein hieman tilaan juniorille wäljenmpään paikkaan touhuta wapansa kanssa. Syöttikalaa oli jo ihan riittäwästi öötä warten. No onnexi kuitenki jäin wielä hetkexi, syöttiin tarttui joku wäkewämmän tuntunen hemmo. Siinä ääneen jo ehtisin tokasti etny taitaa olla suutari siiman jatkeena. No kun näin wilauxen niin totesin et ei sittenkää, taitaa olla isohko lahna. No hetken kuluttua lajitunnistus muuttui jälleen suutarixi nähtyäni temmeltäjän koko kyljen pituudelta. Jari ystäwällisesti tuli paikalle warustuxenaan mukaansa ottamansa haawi ja saatiin kaunis kala kuiwille kaikkejen ihailtawaxi. On se hieno. Ja tommosella kolmen metrin hentosella lasikuituteleskoopilla ja ohuella siimalla ihan tulee hienot taistelufiilarit. Juniorin mukana olleella digiwaa´alla punnattiin hemmo, 530 gee, jee. Täyttä lihasta.

Elikkä siitä sitte moipat ja kotia kohti odottelemaan illan saapumista. Jari onnex illalla soitteli kun oli Hyvinkäällä kotonassansa wailla järkewää tekemistä ja kyseli mitä meikällä suunnitelmissa. Ei tarwinu kahta x:aa pyytää mukaan öön suunnitelmeihin. Hieno homma. Kaxin aina kaunihinmpi. Jari aika nopsalla aikataululla kiiruhti junalle ja olin sit assalla wastassa parikeet wailla iltakybä. Siitä pienen sadekuuron sallima kahwitauko Jäken Shell baarissa ja Puntolla rantapuiston läwitte tutusti lastin purkausta warten. Kun palasin parkkixelle wiennin jälkeen "otti"mestalle huomattiin sorsaemon poikasineen walinneen ööpymispaikan lähes parhaille mestoille. No laitettiin wapamme sit hieman toiseen paikkaan. Ja syötit karpeille ja nakeriaalle weden mataluuxeihin odottelemaan tärppejä.

 

Lähtiwät muuten hetken kuluttua puois, ei häiriöitä. Häiriöitä eiwät aiheuttaneet paikalliset lainwalwojatkaan jotka jo tutuxi tulleella iltaisella/öölliisella puistokierroxella tällä x:aa ihme kyllä pysähtyiwät jutustelemaan, nou kuulustelu. Täytyhän sitä sit kertoo mitä metästettiin ja näyttää kesän ekan karpin ja nakeriaan kuwatkii nynnyst todistusaineistox. Ihmeteltyyään et onx tommosii ihan oikeesti täällä hemmot toiwotteli mukawat hetket ja jatkoiwat partiointiaan hiljalleen hämärtywässä Suomen etenewässä öössä. Ja me Jarin kanssa aloiteltiin kaikessa rauhassa jutustellen tärppejen odottelua. Pikkasen oli alkuun tuulista mutta pian tuli tuttu öinen pläkä.

 

 

 

Siinä pe waihtui sitten la pwäxi ja kertoilin Jarille huimeja kertomuxeja paikalta saaduista karpeista, ankeriasta ja suutareista. Historian hawinaa karpeista tällä paikalla on meikän tiedossa lähtien päiwästä 30.4.2009 jolloin ekan karppini onnistuin melko tarkkaan siitä paikasta josta sinä öönä metsästimme rantauttamaan täydessä aurinkonpaisteessa klo yhexän aikaan aamusella.

Läximme siitä sitten palleiltamme istuskelun lomassa jalottelemaan parinkymmenen metrin päähän ojan warteen jossa näytin Jarille entisen ottipaikan joka nykyään on täysin umpeutunut ulpukkamerexi. Tais sitten olla Jari joka rupes ihmettelemään et mikä surina täällä kuuluu. Joku ihme lintu taisin ekax tokasta. Waan melko warmasti heti kohta sen jälkeen ehkä jopa karjaisin kuuluwasti, hitto soon kela. Jaeiku juoxux. No hitto, sieltähän se meitsin Shimanon (mainos) beitrunnerilta kiwasti sihisten siima sujuwasti edelleen soljui menemään kohti Tuusulanmeren keskikohtaa. Ei auttanu enää odotella nanosekuntiikaa, ei kyllä ehtiny analysoida kelalla olewan siiman määrääkään, waan wapa käteen, kelaamalla taistelujarru päälle ja siellähän se tuntu, siiman päässä, ihana odotettu raskas wastus. Hiukkasen waikeutti alkuun tuntuman saamista waltawan pitkä ulos wedetty siiman määrä, mutta hiukka ainaskii samaa tuntua kun alkuun siitä hemmosta joka katkoi siiman yhtenä öönä.

Tempoilu tuntui hienosti kun pumppasin ja kelasin kalaa lähemmäxi, waan mitään näköhawaintoa ei hetkeen ollut. No sitten alkoi näkymään jo loisketta mutta sitten meinas jo tulla hätä ja sanoinkii Jarille et kohta ollaan kusessa. Siiman päässä olewa hemmo oli siirtänyt itsensä aiwan ehkä kolmenkymmenen metrin päässä meistä olewan ulpukkameren reunaan ja näytti edelleen wakaasti suuntaawan sywemmälle kohti ulpukkalehdyköiden alaista maailmaa. Jarrua waan wielä warmuudex hiukka tiukemmalle ja itsekin siirryin rantsussa kymmenkunta metriä toiseen suuntaan saadaxeni wäkisin wedon pois ulpukoista kaiken katastrofaalisen lopputuloxen uhallakin. No hywin meni, onnex. Hemmon uintisuunta wäkiseltään warmaan jo uupumuxensakin takia waihtu kohti meikää ja rantsua jossa Jari jo alkoi walmistautumaan haawin kanssa rantautuxeen. Waan wielä oli woimeja jäljellä, hetken uskalsin rauhoitella matalassa wedessä ennen kun pää edellä ujutettiin just haawiin mahtuwa karppi hawaxejen syöwereihin ja Jari nosti porsaan nurmelle.

 

0:43 näyttää kuwan ottohetkellä klo olleen, ei mitää hawaintoo kauwan kesti saada hemmo jostain sieltä hiton kaukaa rannalle asti, en uskalla heittää mitään arwioo, mut onx se edes tarpeen. Huimat, jännät hetket ne joka tapauxessa oli. Mittaus; 74 centtii pitkä, wyötärönympärys 63 centtii.

 

Sanoin Jarille (kun punnauskangas ja puntari oli Puntossa) et ei tätä tarwi punnaa, mitat riittää, on se iso kuitenkii. Jari waan sano et kyllähän tää nyt waan tarwii punnita. No mikäs siinä, Wesa siis juoxi (en kylä normaalisti nimittäin juoxe metriikää) Puntolle ja takas, punnauskangas ja puntari mukanaan. Kiire saada hemmo takas, jatkamaan elämää, ei sukua, kun ne poikaset talwi tappaa.

Ihan rehellisesti olin kyllä pikkasen yllättynyt kun luotettawa ja tarkistettu Berkley (mainos taas) asettui näyttämään lähes kybäkilon, 9,57 kg, lukemaa. Waan uskottawa se on. Ja kyllähän toi karppi aikasti mojowalta näyttää. Siitäpä punnauxen jälkeen karppi warowasti kätösiin ja sopiwasta paikasta solauttamaan takas Tuusulanmeren saloista ja antimeista nauttimaan.

 

Waikka siinä weteen hellästi laskiessa pidin karppia kiinni ja huljuttelinkin ees taas hetken saadaxeni sitä rasituxesta elpymään ennen kun se pääsi ponnistamaan irti otteestani, jäin huolestuneena katselemaan kun hieno kalalajiemme edustaja ei lähtenyt edes laiskasti uimaan kohti sywenmpejä wesejä waan kellahti siinä rannassa kyljelleen, melkeinmpä watsaa pimeähköä taiwasta kohti kääntäen ja jäi aukomaan kiduxejaan. No nou hätä, jo muutenkin kastuneet kengät ja sukat sekä lisäxi päällyshousut pois ja polwejaan myöten Tuusulanmeren toudella, ihan oikeesti, länmpimään weteen ottamaan karppi uudestaan kiinni helliin kätösiini ja ees taas huljuttamaan saadaxeni wettä wirtaamaan kidusten läpi (näin kai pitää tehä, töllöstä wissiin oon nähny). Siinä sitä hellää hoiwaa kesti kyllä jonkun towin. Mutta olinhan itse aiheuttanut turhan pitkällä wäsytystaistelulla hienon yxilön huonon happi-/lihashappotilanteen, joten katsoin sen lähes kansalaiswelwollisuudexeni. Ja suurexi iloxeni uintikuntoon hemmo taas tuli. Ponnistettuaan lopulta irti pienen kaarroxen teki wielä näköpiirissä mutta häwisi sitten oikeassa asennossa uiden weden sameuteen. Eikä ainakaan näköpiireissämme loppuaikana hawaittu waaleaa watsaa weden päällä häämöttäwän.

Siinä kai sitä jotain rapsaa räpelletään tai kuweja katellaan paljasjalkasena Jäkeläisenä jalkojen pesun jälkeen. Jarilta sain kyllä, kiitoxet siitä, hänen mukanaan tuomansa warasukat kuiweina käyttööni. Ja punnauskankaan paloista (muowitettu toinen puoli) tuunasin jonninmoiset jalkarätit, että märät kengät oli miellyttäwänmpi pitää jalassa loppukalastelun ajan.

Loppuyönä hämärän aikaan oli wielä monta näköhawaintoa mäskipaikalla uiskenteleweista karpeista niiden selkä- ja peräewejen rikkoesssa tyynen weden pinnan aiheuttaen sydäntä sykähdyttäwejä näkyjä weden pyörteillessä syöttejemme lähistöllä, suoraan siis nitten päällä. Ei kuitenkaan muita nälkäisiä karppeja saatu innostumaan ja myös nakeriaat jättiwät tarjoamamme kalanpalat rauhaan.

Virkawaltakin, kuten kaikkina öinä, teki useita kierroxeja rantsupuistossa. No olihan se karpin saamisen jälkeen heilautettawa kättä ja hemmot pyssäs juttelemaan. No ei he wieläkään oikeen meinanneet uskoa kun näytin fotoja, että Tuusulanmeressä tommoseja monstereita uiskentelee. No eiwät walalle kuitenkaan raahenneet, usko he.

Aikanaan walo alkoi woittaa ja tutut hienot aamunäkymät piirtyiwät werkkokalwoille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Waloisuuden lisääntyessä myös tutut sorvat heräiliwät ja niitä pysty jallittaan ulpukkameren reunoilta sinkoomalla syötin heittokohon suosiollisella awustuxella niiden ulottuwille. Seittemään asti oltiin suunniteltu kalastelewamme, silloin nimittäin torikahwila aukeaa. Sinnepä siis Punton lastauxen jälkeen suuntasimme nauttimaan herkullisen aamupalan; muurinpohjaletut hillolla ja kermawaahdolla, kera tuoreen kahween. Awot että oli hywää.

Hienon öisen kalastushetken tarjosi jälleen kotowesi; Tuusulanmeri. Kiitos Jari seurasta, uusinta ilman pwmäärää on jo sowittu.

 

arskaa Pellingissä ja Tuusulanmerellä

sunnuntaina 2.6.2013 lähettiin Teron kanssa Jäkestä 5:30 kohti Pellinkin mahtaweja kala-apajeja, siis ainaskii niinku eka katastus oisko jo appoparwet suut ammollaan. Seittemän pintaan alotettiin pitkähkö merimatka lossilla kohti hotspottii.

Jostain Tero sai päähänsä et kuus lajii o pwän tawote, waik hän ei warsinaisesti mikää himofongaaja oo, ja meikällläkii tää wuos on täysin wailla tawoitteita mutta mikäs siinä, kiwaha tämmönen wälitawote reisula o ola. Siispä siitä alottamaan sillan alta, pohjaongella, matosyötillä ekaa lajia, appo, pasuri, lahna, iha mikä waa yrittämään.

Tuolta wastarannan sillan wierustan kiwikosta alotettiin pyssytys, kowin oli hiljasta, tais sielt muutameja appoja nousta waan eiwät mitää isoja olleet. Jakuei niei, siitä sit noiden neljän siltapilareijen keskeltä takana häämöttäwään lahdukkaan yrittelemään. Tää kuwa hämää wähästi tota aikajanaa ku taitaa meikän wawan kärki jo näkyy tosa wasemmalla. Tänne puolelle siirryttiin sit lopettelemaan reisuamme. Noei mennä wiel asioitten eelle.


Sieltä Tero sit nappas siihen asti reisun isoimman hemmon, lahnan. Olisko ollu jo neljäs laji. Appo, särki ja pasuri tais olla jo nostettuna.

Tässä kohin jonku aikaa yriteltiin saada saalista waan kuei niei tässäkään, mitää mainittawaa. Pikku appoo. Siispä suunta tästä kuwan wasemman reunan ulkopuolelle kohti rantakaislikossa olewaa rantakallion palasella warustettua kalastelureikää. Siellä Teron wirpatessa saatiin näköhawainto uistetta rantaweteen seuranneesta hakista, waan ei ollut riittäwän nälkäinen tarttuaxeen.

No joo, siitä himpsittiin sitte sinne jo tossa storyni alussa mainitsemalleni sillan toisen puolen kiwikolle kattomaan josko siellä tapahtus jotain mainittawanmpaa. No Tero nosti ja päästi takasinkii nii nopeesti etten ees kerenny kuwaa ottaa jonku semmosen pari kikosen hakin, laji nro wiis. Yhtä uupu.

Pasurii nous, piti oikeen kahesta suunnasta ottaa jälkipolweille dokumenttii.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Wielä siinä sit Tero kexi et mennään yrittään läheiseltä laiturilta kokeileen josko sen ympärillä/alla lymyilis semmosii mukaan otettaweja appoja. Tähän asti kaikki oli saanu lennähtää takas kaswamaan. No ei tuntunu sielläkään olewan. Meikän kohoo wietiin wälillä aikasti lujaa wauhtia kohti meren pohjaa waan mitään ei noussu noston mukanassa weden pinnan yläpuolelle. Siis enstex, kunnes rupes ilmaan asti madossa roikkuwejen kolmipiikkejen puruwoima heikkeneen ja putosiwat takas weteen. No niitähän sitten oli ja aikasti paljon. Jaeiku autolta, jonka olin jo käyny hakemassa lähemmäs, hakeen pienenmpi koukkunen onkitsydeemi. Ja awot, hetki wain ja reisun kuudes laji oli tosiasia.

 



 Kahen aikaan sitte luowutettiin ja kotomatka alko.

 

Siinä jossain waiheessa päiwää oli Tarantella Analta tullu wiesti et; tseins of plääns, nou Lempäälä todei. Katepalin laawun wirtausten sulkavejen liitsillä metästys oli waihtunu Tuusulanmeren rantakalasteluun; nakerias ja karppi ajatuxeina. Lupasin ainaskii käydä moikkaamassa. Joo, no sehän sitte weny se moikkaaminen, wähä.

 

 

Siellähän se Antti istuskeli warjossa ja antoi silloin kun tulin jonkun ulkomaalaisen hemmon nykii pasurii ja muuta särkikalaa semmosella rakettitouhulla ylös weestä et iha hirwitti. Jos ois koukku irronnu ni ois kalat lentäny puolen kilometrin päässä takana olewan Prisman kalatiskille. Sen werta oli riwakka nykäsy äijällä. Pasurikatapultix Ana hänet nimes. Pasurii nous nimittäin, ja wauhdilla kuten kirjoitin. No joutu Antti sit wälillä nauttiin aurinkon paisteestakii ku piti syöttejä korjailla. Oli Tompalla käyny ostoxilla; pellettii, rikii, dippii ja kaikkee muuta kiwaa. Karppi tosissaan mielessä. Ja nakerias, syöttikalaa nous hywästi, ei tarwinnu käywä ostamassa. Meikä tosin käwi Prismassa ennen kuutta ostamassa makeeta pakastemaissii ku Analla oli waa purkkimaissii suolaliemessä mukanassa. En tiiä mikä suuri merkittäwä sexuaalinen ero niillä oikeesti on (joku pliis kertokaa) mut en ite waa usko et särkikala tykkää suolaliemessä uitetusta enenmpi ku makeesta. Ja makeeta oon ite tottunu käyttään, et six käwäsin ostoxilla, suom. huom.

 

 

Itekkii nautiskelin kauniista ja kuumastakin kesäsäästä ootellen josko tarjoomaani syöttiin sattuis joku iso särkikala nappaamaan, waan ei napannu, päiwällä. No aikanaan yhexän jälkeen päästiin Anan kanssa nauttimaan toudella upeesta aurinkon painumisesta Tuusulanmerta ympäröiwän puuston alapuolelle ja tosi metsästys saattoi alkaa.

Ana päätti ruweta keskittyyn sen nakeriaan koukutuxeen ja kalanpalaa rupes oleen joka koukussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

http://www.youtube.com/watch?v=qH1NIjSgKTQ

 

 

Meikä jatko karpin metästystä heittokohon alla tarjottawalla herkulla. Pikkasen kuwaa pimeemmällä hetkellä wälillä näytti siltä et walotikulla warustettu koho liikahteli ja kyllähän sinne sai wälillä uutta syöttii pistää. Kahteen asti olin Analle sanonut et woin olla mukanassa mut sit pitää mennä nukkuun, aamulla herätys sowittujen menojen takia. Wähä unta ennen päiwän touhuja pitää saada.

 

Joskus ehkä wähä jälkeen yhen homma meinas mennä mielenkiintosexy. Jotenki pikkasen syrjäsilmäkulmalla hawaitsin jotain tapahtuwan aiwan kohoni lähellä. Kun ehdin tarkentamaan katseeni, oli jäljellä ainoastaan hieno wedessä lewiäwä rengas kalan pintomisen johdosta. Ana wannoi ja wakuutti katsoneensa oikeaan aikaan ja juuri oikeaan suuntaan eli koholleni ja nähneensä xx centtii pitkän ja x centtii korkean kalan selkäewän uineen kohoni ohi sitä liikauttaen. Ja mitäpä minä tätä hawaintoa mitään epäilemään, sen werta monta x:aa oon tänä kesänä karpeista saanut näköhawaintoja samalla paikalla. No pikkasen ainaskii meikällä jännitys kohosi.

 

No mitään jatkotoimeja ei tapahtunut niin päätin tarkastaa syötin, ei ollut syöttiä, lienee karppi uinut syötittömän koukun ohi. No eipä noi takuuwarmasti tartu waikka olisi syöttikin paikallaan mutta kait se parantaa mahdollisuuxeja. Siispä syöttiä koukkuun ja walmiusasemiin odottamaan. Ja heti kohta rupes koho elämään. Waan semmosta pomppimista se oli et siel mitää karppia woinu olla, ja sorvahan sieltä sit nousi. Siihen syöttiin enää mikää karppi ehi jos sorvat on paikalla hereillä. Tais siitä uudella syötillä nousta toinenki sorva. Soli sit siinä. Kello oli jo pikkasen yli itselleni asetetun tutumaanmenoajan ja päätin sowitusti lopettaa pelin siihen. Saman teki Ana. Sowittiin uusinta myöhemmin kesällä, pwm jäi auki. Nou karppi, nou nakerias, tällä x:aa, joku toinen x takuuwarmana, ainakii toinen laji. Siis noista kahesta. Wähemmän pasurii :D



isomuxeja

soli taas yx ilta elikkä ti 29.5.2013 kuei uni tullu millään. Siispä wähä ennen wuorokauden waihtumista tutulle mestalle Tuusulanmeren rannikolle kalasteleen ihan mitä waan.

Tuttu paikka, tutut wirityxet; nakeriaille mato/kalanpala, karppi,suutari/kaswispohjaista syöttiä. Waan kowin oli hiljanen tämä yö. Mato/kalanpalawirityxet saiwat olla aikasti lailla rauhassa, wälillä hälykilikalikellot antoiwat toiween poikaseja jonkun ihan "oikean" saaliin mielenkiinnon heräämisestä.

Walotikulla warustettu heittokoho aina wälillä liikahteli ja pomppuili siihen malliin, että ties jonkun muun kun karpin tai suutarin olewan kiinnostunut syötistä.









Liwenä sentään hämärämpeinäkin hetkeinä näki rantautuxen jälkeen mikä saaliskala oli tullut koukutettuu waan ilman salamanwälähdystä kuweihin tuli näkywiin waan kohon walotikku. No yleensä siellä "pimeellä" oli lahna tai pasuri. Näinhän toi homma Tuusulanmerellä yleensä etenee.

 

 Waan mitä enempi sinä aamuna walosuus eteni ni rupes tapahtumatkin muuttumaan ku sinkos heittokohon ulpukkameren reunaan.

 



Rupes nimittäin pukkaan selkeesti normikokoo isonmpaa sorvaa lähes joka syötöxellä. On nekii aikasti koweja taisteleen, semmoset puolen kilon ja wähä painawammatkii.

Siinä aamun toisexi suurein, suurenmpi ku entinen rekoorttisorvani. Tätä on odotettu, tosin kilon ylitystä, wielä se annetaan





Wielä meni wiis rammaa paremmax hetken kuluttua. Kilo lähenee :D :D :D

 

wertailukohtana litran wissyputeli

 

Paikalliset lainwalwojat owat jo niin tottuneet näkyyn kun Punto sujahtaa Huilin parkkixelta tuomaan kamixet rantsuun ja hakemaan rantsusta pois et pysty taas ihan huoletta tuttuun tapaan lopettaa sen päiwän kalastelut Punton lastauxeen ottimestoilla, mitää jaxa kantaa muutamaa sataa metrii, soon saletti se, sen werta laiska sälli moon.

kewätnakerias

QUOTE; "Kävin luokkani kanssa (19 oppilasta) tänään ongella. Paikkana oli Tuusulanjärvi. Saatiin kiiskejä, ahvenia, pasureita, sorvia, särkiä, lahna ja ankerias. Ihan hyvä reissu ja vielä sai palkkaakin tuollaiselta työpäivältä. Vois siis olla huonomminkin."

Ylläolewa somessa kalakawerini Arin julkaisema texti kiinnitti melkoisesti huomiotani toukokuun 27. pänä, nakerias päiwänwalossa, no ennenkin olen sen jopa itse liwenä, wäreissä todistanut, Tuusulanmereltä, normimato-ongella, wierestä katsoin kun Käpylän Jari pari kesää sitten tempas kärmeen rantsunurmikolle. Mutta toukokuussa, yleensä kesäkuun puoliwälin jälkeen wasta ruwetaan suunnitteleen nakeriasmetästystä. Tai siis ainaskii meikä ja tuntemani kalastuxen harrastajat.

Tästä kiinnostuneena ja tietty innostuneena päätin tehdä walmisteluja ja läxin syöttimetsälle samana pänä tuttuun matokompostiin katsastamaan josko sieltä muutameja kunnon nakeriaskasiaiseja suostuisi antautumaan tulewaan (joskus) yhteistyöhön nakeriaan koukuttamisessa. Ja kiwa kiwa, löytyhän niitä. Siispä talteen kylmiöön tulewaa käyttöä warten.

No sepä tilaisuus kasiaisille tulikin aikasti nopeesti, ei nukututtanu iltasella ja wuorokauden waihduttua pe pwäxi näkyy kuwasta milloin polkasin Punton käyntiin ja suuntasin kohti Tuusulanmeren rannikkoa, nakeriaat warokaa. Syöttikalat puuttui mutta on madot ennenkii, ja monella muulla, pelittäneet. Kunnon "puolen kilon" nippu waan solmittuna riittäwän kokoiseen koukkuun. Ja tietty karppi ja suutari odotuxen kohteina.

Yön pimeydessä Punto parkkiin iha pelimestoille ja warustuxen purku saattoi alkaa.

Tämän wuodenajan hämärinmpään hetkeen oli syytä pystyttämääni wapawiidakkoon kiinnittää tunnelmaa luomaan lähes wihowiimoiset (lisätilaus jo tehty) wirtaa omaawat kalakaweriltani Janilta tilatut walopäähälykilikalikellot. Toki ne myös helpottawat hahmottamaan minkä wawan kelalta siima purkautuu jos waan samalla syötti/koukku suussa uiwa kala sattuu saamaan aikaan wawan heilahtelua. Noi elektroniset hälärit kun on wielä jääny hankkimatta.

Hienostihan nuo hämärässä/pimeydessä loistawat ja pystyy sitten tilanteen niin waaatiessa ryhtymään tarwittawiin toimenpiteisiin juuri oikean wawan kanssa. Tänä yönä, tuohon aikaan, ylläri ylläri, pasurit taisiwat olla jossain nälkälakossa koska ainoastaan pari hemmoo kiskoin ylös.





Yhteen pyyntöön olin wirittänyt lisäksi heittokohon minkä onttoon ylätikkuun saa sujautettua walotikun. Tämän alla matonippu oli asetettu sywyydelle missä se sai lojua pohjassa odottamassa nälkäistä suuta. Wajaa tunti siitä kun olin saanut kamixet pyyntökondixeen juuri tämä koho liikkuessaan riwakkaa wauhtia pitkin Tuusulanmeren pläkää pintaa keltainen fosforitikun hohto selkeästi paljasten jonkun sitä kuljettawan kiinnitti huomioni. Lisäxi wawan kärjen ja punawalopäähälykilikalikellon heilahtelu ja kilinä hetken kuluttua herättiwät WahWan toiWeen jostain muusta syötistä kiinnostuneesta kuin pasurista.

Ja kyllä, heti wastaiskun jälkeisistä ensimmäiseistä riwakoista otteista olin warma, että pasuri/lahna/sorva se eio. Enkä uskonut kowinkaan paljon karppiin tai suutariinkaan waikka on niitäkin matosyöteillä meikälle saaleixi suotu. Mikä ihana fiilis kun otuxen loiskiessa riittäwän lähellä rantsuu sytyttämäni otsalampun loisteessa näkyi ohuehko pitkänomainen kiemurtelewa hahmo, nakerias. Ja kun ei koskaan woi olla warma onko tosiaan niellyt syötin kunnolla, wawalle rientäessäni mukaani ottamani haawi weteen walmiixi odottamaan saaliin uittamista hawasten syöwereihin. Jess, onnas, siellä se kiemurteli limaten koko haawin toudella perusteellisesti, SW, nakerias, soli pääasia. limoista wiis, tai kuus.

Walopäähälykilikalikelloja ei sinä yönä riittänyt ihan joka wapaan joten jätin karpinpyyntöön wiritetyt wawat ilman ko. warusteluja. Luotin, että jarrujen ollessa minimissä kelalta purkautuwa siima saa räikän ujeltamaan riittäwällä woimakkuudella herättämään huomioni. Ja just niinhän siinä käwi kun kuwailin innoissani wuoden ekan nakeriaskeikkani uskomatonta onnistumistani = mahdotonta tsäkää, et sieltä karppipyyntöjen suunnalta kuului tämä toiwottu ääni.

Siispä ripeä siirtymä siihen suuntaan ja wapa käteen, wäärä wapa, ei ketään, tosi nopea wiereisen wapan nappasu kätöseen, wastaisku ja mojowa wastus tempoili siiman päässä. Ja räikkä parkui, jarrun kiristämistä, ja räikkä jatkaa parkumistaan. Ja ennenku ehtisin lisää kiristellä jarruu estääxeni siiman paon, naps, siima poikki. Just ja joo. En oo ennen tuntenu semmosta woimaa siiman päässä. Tais olla iso. No woi woi, ei woi tietää, en nähny wilaustakaan. Mix siima katkes ? Ken tietää, mutta Ken ei kerro mulle. Heikko kohta, nirhauma kuidussa. En tunnusta kiristäneeni jarrua liikaa koska siima koko aikasti purkautui kelalta. Hiukka harmitti. No wielä on kesää ja kalasteluhetkejä jäljellä, ehkä joku toinen mörkö kiinnostuu ja siima kestää.

Uutta pyyntöö weteen ja takas nakeriaan tappopuuhiin ja wielä muutameja fotoja.

Myöhemmin päätä katkoessani irti huomasin, että ei ois tarwinnu haawii limatella, sywällä oli, koukku. No haawi oli sillon jo huljuteltu ja nakerias tuppiin nyletty.

Päiwäkin siinä aikasti nopeesti rupes walkenemaan ja fiilixet oli katkenneesta siimasta huolimatta toudella mahtawat, hieno saalis, hieno lämmin yö, hienoja hetkejä. Yxin, waan ei kuitenkaan yxinäisenä. Jotain upeeta, yökalastuksessa, myös kaweriporukassa. Hiljaiseista hämäreistä/pimeistä hetkeistä, päiwän alusta, niihin woi samalla tawalla hiljentyä nauttimaan.

Riittäwän waloisan tultua rupes meri tarjoilemaan lahnaa, pasurii ja sorvaa. Ei sillä x:aa enää kauwaa riittäny wirtaa odotella niiden lajejen isomuxeja. Torikahwilan aukeeminen lähesty, siispä Punton haku parkkixelta lastauxeen ja eiku menox. Wielä tullaan, Tuusulanmeri, soon saletti. Kiitos taas näistä hetkeistä ja muistoista.





Kotonassa wielä nakeriaan nahkan limojen poistoa ja nupinauloilla kiinnitys laminaattipalaseen toisen nahkan seuraxi. Tällä x:aa nahan halkaisu waalean mahan puolelta. Wähä toisen näköinen.